Haastattelu: Kirjailija Mia Vänskä

Aina toisinaan kirjastoissa järjestetään tilaisuuksia, joihin saadaan ihka oikeita kirjailija vieraita. Itse kun on tämänlainen kirjailijaintoilija, niin pakkohan sitä oli suunnatu Sellon kirjastoon 14.5. Teemana oli kauhukirjallisuus, joita oli edustamassa Mia Vänskä ja Jussi Katajala.

Ensimmäinen havainto oli kuitenkin se, miten vähän ihmisiä näissä tilaisuuksissa on. Olen kohdannut saman ilmiön jo moneen kertaan. Silloinkin kun kävin katsomassa amerikkalaista Scott Turow kirjailijaa, ei paikkalla ollut kuin viitisentoista henkeä ja minä ainoa miesedustaja. Nyt ei ollut sitäkään määrää. Tämä on todella suuri sääli, meille kun näitä järjestetään. Mikäköhän siinä on, kun ihmiset eivät kuitenkaan paikalle ilmesty? Onko "vika" kirjastoissa, joiden ohjelmaa ihmiset eivät löydä, vai jossain aivan muussa?

Kuuntelin juttua kiinnostuneena, mutta kun se oli päättynyt, halusin kuulla vielä lisää. Siksi päätinkin kysyä kirjailijoita keskustelemaan aiheestani vielä hetken aikaa. Tässä on jutun ensimmäinen puolikas Vänskän kanssa, ja täältä on löydettävissä haastattelu Katajan kanssa. Tässä jutussa Mia kertoo niin kirjailijaksi tulemisesta kuin omista kirjoittamistavoistaan. Siis mahtava paikka nähdä hieman kulissien taakse!

Mia Vänskä on espoolainen kauhukirjailija, joka on julkaissut kolme kauhuromaania Atena kustantamon kautta: Saattaja, 2011, Musta kuu, 2012, ja Valkoinen aura 2014.

Mia Vänskä

Haastattelu

Kertoisitko esikoiskirjastasi?

Esikoisromaanini Saattajan idea lähti sen alkuasetelmasta, jossa nelikymppinen nainen päättää muuttaa maalle takaisin lapsuudenkotiinsa. Idea syntyi, kun ystäväni pohti, minkälaista olisi palata kotiseudulle, ja ajatus jäi pyörimään mieleeni. Saattajan talon esikuvaksi otin oman lapsuudenkotini, vanhan rintamiestalon, jonka kellaria ja pannuhuonetta pelkäsin lapsena. Halusin kirjoittaa suomalaiseen ympäristöön sijoittuvan kummitustalotarinan, johon pyrin tuomaan jotain vähän erilaista mytologian tarustojen kautta.

Aloitin Saattajan kirjoittamisen syksyllä 2008, ja kirja ilmestyi syksyllä 2011. Kirjoittamisessa oli taukoja, joiden aikana kirjoitin muita tekstejä. Viimeisen vuoden aikana työstin käsikirjoitusta kustannustoimittajan kommenttien pohjalta.

Entä toinen romaanisi, Musta kuu?

Musta kuu sai ideansa todellisesta paikasta, Kapeenkoskelta Keski-Suomesta. Kapeenkoski on kulttuurihistoriallinen alue, jossa on mm. esihistoriallinen asuinpaikka, pakanuuden aikainen palvontapaikka ja uhrilehto. Mystinen paikka kiehtoi minua ja aloin kehittää sille mielessäni fiktiivistä historiaa.

Lainasin kirjaan Kapeenkosken Honkaristin, joka on pystytetty muistoksi vanhalle jumalanpalveluspaikalle, ja Kapeenkoskelta löytyy myös kirjassa esiintyvä Ristinkivi eli kivenlohkare, jonka kylkeen on kaiverrettu risti. Ristinkiven merkityksestä ja alkuperästä ei ole varmaa tietoa, sen on arveltu olevan ehkä karsikkokivi tai jonkinlainen muistomerkki. Kapeenkosken historiaan tutustuessani sain selville, että paikan nimi viittaa kapeisiin, suomalaisen mytologian henkiolentoihin, jotka liittyvät kuun vaiheisiin, ja siitä syntyi Mustan kuun keskeinen idea. Paikkana todellinen Kapeenkoski on kuitenkin erilainen kuin Mustan kuun tapahtumapaikka. Se ei ole erityisen syrjäinen eikä siellä ole vuokramökkialuetta. Kirjan tapahtumapaikka on siis fiktiivinen, ja nimesin sen Kapeenkärjeksi.

Mustassa kuussa on perinteinen kauhuelokuvan asetelma: joukko toisilleen tuntemattomia ihmisiä kohtaa lomamökkialueella metsän keskellä, eristyksissä muusta asutuksesta. Tarinassa on pitkälti kyse siitä, miten erilaiset ihmiset reagoivat paineen alla ja kohdatessaan jotain selittämätöntä, ja miten roolit saattavat muuttua vaikeassa tilanteessa päinvastaisiksi kuin normaalielämässä.

Kolmas ja viimeisin romaanini, Valkoinen aura, eroaa edellisistä siinä mielessä, että tarinan   aiemmissa romaaneissani. Valkoisen auran henkilöt ovat opiskelijoita, ja tarina tapahtuu kaupunkiympäristössä. Halusin tässä kirjassa tuoda yliluonnollisen mahdollisimman tavalliseen ympäristöön, keskelle normaalia opiskelija-arkea.

Päähenkilö on selvästi nuorempi, eikä luonto ole oleellisessa roolissa kuten aiemmissa romaaneissani.

Minkälainen kirjoittamisprosessisi on?

En suunnittele kirjojani perusteellisesti alusta loppuun ennen kuin aloitan kirjoittamisen. Kun saan uuden idean, teen ensin ylimalkaisen suunnitelman. Kun tiedän, miten tarina alkaa, joitakin oleellisia tapahtumia ja juonenkäänteitä matkan varrelta, sekä suunnilleen, miten tarina tulee päättymään, aloitan kirjoittamisen.

Ideani muokkautuvat aina paljon kirjoittamisen aikana ja teksti elää vahvasti. Käytännössä se tarkoittaa, että kirjoitan yleensä paljon turhaa tekstiä, tai saan ehkä uuden idean, jonka johdosta on kirjoitettava paljon kokonaan uusiksi. Usein parhaat ideat kuitenkin syntyvät juuri kirjoitusprosessin aikana, joten tämä on minulle ehdottomasti paras tapa kirjoittaa. En yleensä ryhdy kirjoittamaan teemalähtöisesti vaan havahdun vasta jossain vaiheessa tekstiä muokatessani näkemään tarinani teemat. Silloin keskityn säätämään tekstiä tietoisemmin myös teemojen näkökulmasta, ja sen myötä saattaa myös syntyä uusia ideoita.

On mahdotonta sanoa kuinka monta kertaa suoranaisesti kirjoitan tekstin uudestaan. Useita kertoja, mutta koska teksti elää jatkuvasti, uudelleenkirjoittaminen ei tapahdu aina suoraviivaisesti alusta loppuun ja muutosten suuruudet vaihtelevat paljonkin eri muokkauskierroksilla.

Mitkä ovat kirjoitustapasi?

Minulla on päivätyö, joten kirjoitan yleensä iltaisin, viikonloppuisin ja lomalla. Minulla on aina vähintään yksi teksti työn alla, ja kirjoitan lähes päivittäin. Tietyssä vaiheessa kirjoitusprosessia tekstistä saattaa olla vaikea päästää irti ja kirjoitan silloin miltei pakkomielteisesti. Yritän pitää välillä pidempiäkin kirjoitustaukoja, mutta yleensä pari viikkoa on pisin aika, jonka kykenen olemaan täysin kirjoittamatta. Taukojen aikanakin aivot työskentelevät tarinan parissa ja ideat muotoutuvat, kunnes on lopulta pakko palata näppäimistön ääreen.

Olitko kirjoittanut jotain ennen ensimmäistä julkaistua romaaniasi?

Olin kirjoitellut lyhyempiä tekstejä, mutta en ollenkaan määrätietoisesti, enkä ollut tarjonnut niitä julkaistavaksi. Saattaja oli ensimmäinen kirjoittamani romaanikäsikirjoitus. Sen jälkeen minulla on ollut aina seuraava romaani työn alla. Kirjan ilmestymisen jälkeen saattaa olla vaikea päästä uuden tekstin alkuun, ja vanhasta tekstistä irti pääsemiseen auttaa, kun on uusi teksti jo vahvasti työn alla ja ajatukset muualla.

Miten sait kustannussopimuksen? Millainen prosessi oli?

Sain sopimuksen perinteistä kautta. En tuntenut kustannusalalta ketään, eikä minulla ollut muita erikoisväyliä. Kustannustoimittaja luki käsikirjoitukseni, piti siitä ja laittoi sen talossa eteenpäin luettavaksi.

Allekirjoitin kustannussopimuksen syksyllä 2010, ja sen jälkeen ryhdyimme työstämään käsikirjoitusta kustannustoimittajani kanssa. Prosessissa oli useita editointikierroksia, joiden aikana muokkasin käsikirjoituksen sisältöä ja kieltä kustannustoimittajan kommenttien perusteella. Minulla on ollut sama kustannustoimittaja jokaisen kirjan kanssa, ja yhteistyö on sujunut aina hyvin. Tärkeimmäksi koen sen, että kustannustoimittaja on samalla aaltopituudella tekstin suhteen, eli näkee, mihin olen pyrkinyt ja osaa ohjata oikeaan suuntaan.

Miten kirjoittamisesi on muuttunut nyt kun olet julkaistu kirjailija?

En kirjoita enää puhtaasti omaksi huvikseni vaan tähtään julkaisuun. Kirjoittaminen ei ole kuitenkaan muuttunut varsinaisesti helpommaksi vaan jokainen kirja on omanlaisensa ja sisältää omat haasteensa. Toinen kirjani, Musta kuu, on ehkä ollut tähän mennessä helpoin.

Julkaiseminen ei myöskään ole edelleenkään itsestäänselvyys. Kustantamot eivät julkaise kirjailijoidensa kaikkia kirjoja automaattisesti vaan myös julkaisseiden kirjailijoiden käsikirjoituksia hylätään. Kolmen kirjan jälkeen olen saanut jonkin verran lisää itsevarmuutta, mutta silti aina jännittää, mitä kirjasta ajatellaan ja halutaanko se julkaista.

Teitkö taustatyötä tekstiäsi varten?

Olen tehnyt vaihtelevia määriä taustatyötä. Usein pelkkä Google riittää, mutta tarpeen mukaan luen myös aihetta käsittelevää kirjallisuutta tai teen ”kenttätutkimusta”. Saattajaa ja Mustaa kuuta varten tutustuin mytologiaan ja vanhan kansan uskomuksiin, ja Valkoista auraa varten kävin esimerkiksi Hengen ja tiedon messuilla ja energiahoidossa.

Ketkä ovat lempikirjailijoitasi?

Lapsena ja nuorena lempikirjailijani oli Stephen King, ja Kingin vaikutus näkyy varmasti kirjoissani. Nykyään pidän erityisesti vahvatunnelmaisista teksteistä, ja yksi suuri suosikkini on Shirley Jacksonin kummitustalotarina The Haunting of Hill House. Kauhun lukijana en hae kauhukirjalta rajuja shokkiefektejä vaan tunnelmallista, hiipivää kauhua. Samaan pyrin myös itse kirjoittajana.

Onko jotain vinkkejä, joista sinulla oli hyötyä?

Sinnikkyys on mielestäni kirjoittajan tärkein ominaisuus. Se, että kirjoittaa paljon ja suhtautuu työhönsä kärsivällisesti. Ensimmäistä versiota ei kannata lähettää heti eteenpäin vaan on hyvä pitää taukoja ja antaa tekstin levätä. Taukojen aikana voi kirjoittaa jotain muuta, jotta kirjoitusvire pysyy yllä.

Ensimmäisen version yritän aina kirjoittaa ilman itsekritiikkiä, mutta muokkauskierroksilla pitää jo kyetä suhtautumaan tekstiinsä kriittisesti. On tärkeää, että pystyy etäännyttämään itsensä tekstistään, jotta kykenee arvioimaan sitä mahdollisimman objektiivisesti. Kirjoitin ensimmäisen romaanikäsikirjoitukseni melko intuitiivisesti, mutta kustannustoimittajan kanssa työskennellessä opin paljon, ja nykyään osaan jo kiinnittää paremmin huomiota minulle tyypillisiin ongelmiin ja maneereihini.

Mitä sinulta on tullut ja onko uusi kirja jo tulossa?

Valkoinen aura ilmestyi keväällä kustantamoni Atenan kautta, ja seuraava käsikirjoitus on tekeillä.

Linkkejä: 

Mia Vänskän Facebook-sivut

Mia Vänskä kustantajansa Atenan sivuilla.