lauantai 30. marraskuuta 2013

Sarjakuva-arvostelu: Robot 13

3/5 pistettä – toiminta, myyttinen – kolme osaa, noin sata sivua – suomennettu – kustantanut Musta Ritari - kirjoittanut Thomas Hall, kuvittanut Daniel Bradford - arvostelukappale - suomennettu toukokuussa 2012

Robot 13 on amerikkalaisten Thomas Hallin ja Daniel Bradfordin omakustannesarjakuva, jonka suomalainen piensarjakuvakustantamo Musta Ritari on julkaissut suomeksi. Kyse on uudesta alkuperäissarjasta, jossa metallinen Robot 13 noukitaan vahingossa ylös meren pohjasta. Ennen kuin merimiehet tajuavat, mikä tämä metallinen otus on, myyttiset hirviöt ilmestyvät tekemään tuhojaan. Onneksi Robot 13 herää ja aloittaa vastaiskun.

Lopun arvostelusta voi lukea Risingshadown -sivulla, jonka kautta kirja on saatu ja jonne teksti on alunperin kirjoitettu: Robot 13.

Jälkikeskustelu - sisältää lieviä juonipaljastuksia
Robot 13 oli miellyttävä yllätys. Se antaa mitä lupaakin. Vajaa satasivuinen ja kolmiosainen lehti on aika nopeaa luettavaa, mutta itse ainakin jäin vähän väliä katselemaan kuvia. Osa myyttisistä olennoista olivat todella kauniita. Varsinkin toisen osan Feenix lintu ja kolmannen Kyklooppi, joita Robot 13 mättää turpaan. Ne myös yllättivät, en jotenkin osannut odottaa näitä kun ensimmäisessä on merihirviö. Tiedä syytä, mutta luulin meidän pysyvän meren lähettyvillä.

Kuten arvostelussa mainitsin, niin on yllätyin siitä, miten tässä tosiaan oli juoni. Teksti vaikuttaa hyvin pitkään vain siltä, että keksitään tekosyitä jotta voidaan hakata aina vain isompia otuksia, mutta taustaa löytyy. Surullista tosiaan onkin se, ettei tarinalle näytä olevan jatkoa. Potentiaalia tällä olisi. Olisi hauska nähdä keitä kaikkia Robot 13 päätyy kurittamaan ja mikä hänen taustansa todella on. Tausta vaikutti hieman epäselvältä vielä, vaikka oikealta juonelta vaikuttikin, niin ei sen kerronta ollut mitään täydellistä, mutta sitäkin voisi selventää.

Vaikka kuvitus oli osittain heittelevää, siinä missä ensin oli todella kaunista ja karua, niin seuraava oli vain koomisen tyhjä, niin uskon palaavani kirjan pariin vielä vaikka vian kuvien takia. Parhaimmista ottaisi mielellään itselleen julisteen seinälle.

Ja hei, onhan ideakin erittäin kutkuttava, sanon minä joka nautin täysillä Pacific Rimistä. Tämähän toimii ikään kuin sen pikku, pikku veljenä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti