Kirja-arvostelu: Siilo - Hugh Howey

4/5 pistettä - alkuperäinen nimi: Wool Omnibus - jännitys, dystopia - noin 570 sivua - julkaistu Suomessa vuonna 2013 - kustantanut Like - saatu kirja-arvostelu kappale

Hugh Howeyn Siilo alkoi yksittäisenä novellina, mutta menestyksen myötä tarinoita alkoi tulla lisää ja Siilon maailma laajeta. Jättimenestys johti jatkotarinoiden ja esiosien kanssa perinteiseen kustannussopimukseen ja sen kautta myös Suomen markkinoille. Myyntiennätykset ja tekeillä oleva Ridley Scottin elokuva ovat vain vauhdittaneet kirjan suosiota. Erehtyi joku vertaamaan myynnin perusteella Howeyta Fifty Shades -kirjasarjan kirjoittaneeseen E. L. Jamesiinkin. Howeyn suosiolle on kuitenkin hyvä syy: hän osaa kirjoittaa.

Loput arvostelusta voi lukea Risingshadown-artikkelista, jota varten artikkeli on kirjoitettu ja joiden kautta sain arvostelukappaleen

Jälkikeskustelu
Heti kun kuulin Siilosta, se herätti huomioni, eikä hyvällä tavalla, mutta tähän on yksi selvä syy. Kuulin kirjasta vasta kun siitä ilmoitettiin tulevan suomennos. Etsin äkkiä tietoa siitä niin paljon kun pystyin ja tunteeni paheni hetki hetkeltä enemmän. Ei hitto, ja myynyt noin naurettavia määriä. Ei, ei.

Syy tähän oli yksinkertainen: se kuullosti aivan liikaa tarinalta jota olin suunnitellut. Tarina on siis tämä Pysähtynyt taivas, jota olin suunnitellut jo pidemmän aikaan ja kirjoittanut hyvin pitkälle. Pahinta oli se, että olin jo suunnitellut tämän olevan esikoisromaanini. Miten minä voin väittää, että kyllä, olin keksinyt tarinani ennen kuin kuulin tästä kirjsta jolla on jo kymmeniä ja satoja tuhansia lukijoita.

No sitten vihdoin luin kirjan ja helpottunut huokaus. Eihän se ollut oikeastaan yhtään mitä olin suunnitellut. Toki samankaltaisuutta löytyy, mutta hyvin erilainenhan se oli. Hieno juttu, saatoin nauttia kirjasta masentumatta itse oman surkeuden takia. Ja kuten jo arvostelussa mainittiin: kyse on hyvästä kirjasta. (Ja oma tarinani jäi kesken, no kuitenkin.)

Jälkikeskustelun osio, jossa käydään juonta juonipaljastuksineen (siis varautukaa!)
Siilo, eli englanniksi Wool (jota en vieläkään tajua, tietääkö joku?), oli todella nautittava lukuelämys. Alkuun se tuntui liikkuvan hieman liiankin hitaasti, mutta se ei haitannut koska kokoajan saimme tietää siilosta lisää. Maailma toi niin paljon tähän tarinaa ja on yksi suurimmista päähahmoista. Jatkuva alakuloisuus tuntui jo no, epätoivoiselta. Eipä se tarttunut minuun, mutta kaikilla oli ongelmia ja kaikki ajattelivat kuolemaa. Toivoa ei yhtään näkynyt, se olisi ollut raikas valopilkku.

Valkopilkuista puheen ollen, arvostelussa mainitsemani suhde on siis Julietin ja Lukas. He siis tapaavat vahingossa ruokalassa katsomassa tähtiä. Ja rakastuvat muutaman tapaamisen jälkeen. Palavasti, niin että uhrautuvat jatkuvasti toistensa takia. Siis mitä? Tämä oli yksi kirjan suurimmista heikkouksista, tätä ei yhtään pohjustettu eikä tässä ollut mitään järkeä ja mitä pidemmälle mentiin, niin sitä enemmän juoni nojasi tähän suhteeseen.

Sitten se loppu. Minä jopa odotin, toivoin cliffhangeria. Tiesin että tarina jatkuu, joten odotin vain, että Howey, katkaise se johonkin kutkuttavaan lopetukseen. Howey oli kuitenkin päättänyt viedä tarinan loppuun ja rymisten veikin. Yhtäkkiä kaikki vain ratkesi, aivan liian nopeasti ja yksinkertaisesti. Varsinkin Bernardin yllättävä kuolema oli todella tyhjä. Se todetti vain linjaa "aha". Miksei tuoda näkökulma häneen ja näyttää kuinka hän itse kuolee tavalla jolla on uhrannut monia muita?

Siltikin, Siilo oli todella kutkuttavaa luettavaa. Toisinaan toivoin että saisin jatkaa yhden henkilön näkökulmasta ja skipata seuraava kokonaan, tiedä sitten onko tämä hyvä juttu vai ei? Julietin toisen siilon tutkintareissu oli samaan aikaan hienoa, mutta liian pitkälle vietyä. Se kyllä täytyy mainita, että vedenalainen kohtaus oli liian sekava. Siitä en jotenkin saanut ollenkaan kiinni.

Paras kirja vähään aikaan, jännittävä ja mystinen. Jatkuvat mysteerit ja paljastukset olivat todella kutkuttavia ja saivat jatkamaan lukemista (joskin jossain kohti alkoi ja naurattaa kuinka jokainen johon tutustumme kuolee muutaman kymmenen sivun sisällä). Odotan Siilon jatkoa todella paljon. Vielä on hyvin paljon kerrottavaa.