Alla siis hänen haastattelunsa jossa käsitellään muun muassa miten hän sai kustannussopimuksen, mitkä ovat hänen kirjoittamistapojaan, millaista oli olla Oriveden kirjoituslinjalla ja miten hän etsii taustatietoja.
Nina Hurma asuu Helsingissä ja hänen esikoisromaaninsa Yön punainen höyhen, julkaistiin maaliskuussa 2013. Kirja kuvaillaan kustantaja Gummeruksen sivustolla 1920-luvun Helsinkiin sijoittuvaksi dekkariksi, joka sisältää sensuellia erotiikkaa.
Nina Hurma
Miten kuvailisit esikoiskirjasi
kirjoittamista?
Esikoiseni, Yönpunainen höyhen, julkaistiin
maaliskuussa 2013. Jälkeenpäin olen miettinyt, että kirjoitusprosessi
saattoi olla turhankin nopea: keväällä 2012 sain valmiiksi synopsiksen, ja
kirjan ensimmäisen version kirjoitin kesällä noin neljässä kuukaudessa. Tämän
jälkeen työstimme tekstiä yhdessä kustantajani Gummeruksen
kanssa. Kovin dramaattisia muutoksia ei enää siinä vaiheessa
tehty. Muokkaukset koskivat mm. näkökulmia, ja juoneen tein vielä
loppumetreillä uudenlaisia ratkaisuja. Olin tyytyväinen kaikkiin
muutoksiin, sillä ne paransivat tekstin rakennetta ja laatua, mutta se pysyi
yhä minun näköisenäni.
Miten sait kustannussopimuksen?
Olin mukana Gummeruksen
julkaisemassa novellikokoelmassa yhtenä nimettömistä
kirjoittajista. Rohkaistuin kertomaan, että kirjoittaisin mielelläni
jotakin vastaavaa mutta vähän pidempää, ja kävin myöhemmin Gummeruksella
juttelemassa ideoistani. Se oli aika jännittävä hetki kirjoittajan elämässä.
Sovittiin synopsiksen laatimisesta, ja kun se sai vihreää valoa (synopsis
hyväksyttiin), ryhdyin työhön varsinaisen käsikirjoituksen
kanssa. Hienoimpia hetkiä tähänastisella kirjoittajan urallani on tietysti
ollut se, kun kuulin myönteisestä julkaisupäätöksestä.
Minkälaista on ollut olla
kustannettu kirjailija?
Minulla ei ollut kustannusalasta
juurikaan kokemusta, joten kaikki on opittu matkalla - ja oppiminen on yhä
kesken. Välillä pää on pyörällä kaikesta uudesta. Kustantamon ja
kirjailijoiden yhteisöön mukaan pääseminen on ollut todella hienoa.
Kirjoittamisesta voi puhua ihan eri tavalla toisten kirjoittajien kanssa, ja
siihen tarjoutuu tilaisuuksia erilaisissa tapahtumissa ja juhlissa. Väki on
muutenkin todella ystävällistä ja kannustavaa.
Arkielämään kirjailijuus ei tuo sen
kummempaa glooriaa tai hohtoa eikä sillä rikastu. Hyvässä tapauksessa
kirjasta kirjoitetaan kritiikkejä ja kirjailija saa pientä julkisuutta.
Olen tosi iloinen kirjani saamista arvioista. Niiden myötä olen huomannut,
että kirjallisuusblogeissa julkaistaan enemmän ja vähintään yhtä laadukasta
kritiikkiä kuin sanomalehdissä. Tämä kenttä on muutoksessa.
Mitä olit kirjoittanut ennen
esikoistasi?
Lapsena aloitin tarinoilla, jotka
kertoivat rohkeasta tytöstä ja hänen sankarillisesta koirastaan. Teininä päälajini
oli fantasia, josta siirryin hiljalleen realismiin
ja novelleihin. Oli myös aikoja, jolloin en ole aktiivisesti
kirjoittanut, vaan esim. opiskellut tai harrastanut aktiivisesti muita asioita.
Tietynlainen kirjoittajan identiteetti on kuitenkin ollut aina läsnä. Yönpunainen
höyhen oli ensimmäinen valmis pitkä
käsikirjoitukseni. Itseluottamuksen (tai sopivien tekstien) puute oli
varmaankin aikaisemmin estänyt minua lähestymästä kustantamoja.
Siksi otinkin kaiken irti mahdollisuudesta, joka minulle
tarjoutui.
Mitkä ovat kirjoitustapasi?
Minulla on erillinen kokopäivätyö,
joten aikaa kirjoittamiseen on vain rajoitetusti. Yritän kuitenkin joka
päivä kirjoittaa jonkin verran, vaikka vain muutaman lauseen. Kirjoitan omassa
työhuoneessani, jonka oven saa kiinni, post-it -laput seinille ja kirjat
ympärilleni: oma rauha on tärkeää. Ennen kirjoittamista minun pitää päästä
tiettyyn tunnelmaan, orientoitua siihen, että kohta tehdään hommia. Tämä voi
tarkoittaa lukemista tai nettisurffailua. Jos juoni ei ole tiukassa paikassa,
johon haluaa heti päästä käsiksi, aloittaminen voi olla työlästä.
Teen paljon taustatyötä,
luen Helsinkiin ja 1920-lukuun liittyvää kulttuurihistoriaa, käyn
museoissa ja arkistoissa, joten lasken sellaisen myös kirjoittamistyöksi.
Jos siis kirjoittaminen jostain syytä lukkiutuu, yritän edes selvitellä
tausta-asioita.
Olet käynyt Oriveden
kirjoittajalinjan, kertoisitko siitä?
Olin vuoden Orivedellä ja
kävin kirjoittajalinjan eli suoritin sanataiteen approbaturin.
Opintoihin kuului Jyväskylän yliopiston tutkintovaatimusten mukaiset
kirjallisuuden perusopinnot. Asuminen opistolla oli
sisäoppilaitostyyppistä, ja se onkin yksi sen hienoimmista puolista. Ympäristö
ja yhteisö oli täysin ainutlaatuinen: omanhenkiset ihmiset olivat aina lähellä.
Käsittelimme paljon erilaisia kirjallisuuden lajeja ja teimme
kirjoitustehtäviä. Vuoden lopuksi tehtiin lopputyö, joka minulla oli pieni
kokoelma novelleja. Jotkut opiskelukaverini pystyivät hyödyntämään
tehtävissä omia tekeillä olevia käsikirjoituksiaan tai
heille läheisiä aihealueita, eli meillä oli aika vapaat kädet sen
suhteen, miten annettuja aiheita käsittelimme.
Pidin Orivedellä opiskelusta kovasti, ja varsinkin jälkeenpäin arvostan sitä yhteisöä tosi paljon. Kirjoittajakoulutuksella tai kirjallisuuden opinnoilla ei kuitenkaan tulla suoraan kirjailijaksi. Kirjallisuushistorian, tekstilajien, analyysimenetelmien jne. tuntemuksesta on kuitenkin kirjoittaessa hyötyä. Oriveden antia olivat myös erilaiset ja oman kenttänsä hyvin tuntevat opettajat, joista osa oli kirjailijoita.
Onko kirjoittamisesi muuttunut nyt
kun olet julkaistu kirjailija?
Suhtautumiseni
kirjoittamiseen on nyt jollakin tavalla käytännöllisempää tai
ammattimaisempaa, vaikken itseäni suinkaan ammattilaisena vielä pidäkään. Kirjoitan
myös tavoitteellisemmin ja pyrin pitämään kiinni sovituista deadlineista.
Yritän löytää itselleni parhaita työtapoja ihan ergonomiasta lähtien ja
tunnistaa ongelmakohtia omassa kirjoitusprosessissani. Minulla on myös
kustannustoimittajani tuki jo kirjoitusprosessin alkuvaiheessa.
Toisen käsikirjoituksen ensimmäinen luku onkin jo saanut palautetta.
Kirjasi sijoittuu 1920-luvun
Helsinkiin. Miten paljon olet tehnyt taustatyötä tätä varten?
Taustatyö on iso
osa käsikirjoituksen suunnittelua ja kulkee mukana koko kirjoitusprosessin
ajan. Olen etsinyt tietoa ja tunnelmaa monista erilaisista lähteistä:
1920-luvulla julkaistuista kirjoista, kulttuurihistoriateoksista, museoista
(esim. Kansallismuseo, Hotelli- ja ravintolamuseo, Ratikkamuseo, Poliisimuseo)
ja arkistoista (Kansallisarkisto, Kansalliskirjasto). Helsingin kaupunginmuseon
kuva-arkistossa olen käynyt katsomassa, miltä Helsinki näytti 1920-luvulla, ja
Kansallisarkistossa olen lukenut esim. poliisin päivystyspäiväkirjaa 1920-luvun
lopulta.
Joudun tarkistamaan usein faktoja
ihan siitä lähtien oliko jollakin kadulla hiekka- vai kivipäällyste, tai
millaisen postikortin voi 20-luvulla lähettää. Välillä tiedon
puute turhauttaa: se keskeyttää sujuvan kirjoittamisen, eikä tiedon
löytäminen välttämättä ole helppoa, jos ei edes tiedä mistä etsiä. Pidän
taustatyötä kuitenkin vaivan arvoisena. Pyrin olemaan mahdollisimman
tarkka tärkeimmissä faktoissa ja esim. Helsingin miljöössä, mutta
jätän itselleni vapauden sisustaa kaupunkia välillä omien tarpeideni
mukaan. Ravintola Cobraa, jossa Yönpunaisen höyhenen murha
tapahtuu, ei ole tietääkseni ollut olemassa. Lisäksi sijoitin hahmoni
seikkailemaan Espoon saaristoon tarkistamatta jokaisen luodon ja karin paikkaa.
Asiafaktojen lisäksi minulle on
tärkeää yrittää tavoittaa 20-luvun aate- ja ajatusmaailmaa: ei siis ole kysymys
vain siitä, miltä asiat näyttävät, vaan myös siitä, miten ihmiset
käyttäytyvät, millaiset lähtökohdat heillä on elämässään ja millä perusteella
he tekevät valintojaan.
Onko jotain vinkkejä joita haluaisit
jakaa?
Niin kliseeltä kuin se kuulostaakin,
usko omaan juttuusi. Lue paljon, myös oman genresi ulkopuolelta, ota
vastaan kritiikkiä ja ole valmis muokkauksiin ja kokeiluihin, mutta usko siihen
mitä haluat sanoa ja mikä saa sinut kirjoittamaan. Usko silloinkin,
kun tuntuu ettei kukaan muu usko.
Kirjoita aina vähän
enemmän kuin sillä istumalla tuntuisi syntyvän. On hyvä käydä oman
mukavuusalueen ulkopuolella. Silloin saa enemmän aikaan.
Mitä sinulta on seuraavaksi tulossa?
Työstän jatko-osaa Yönpunaiselle
höyhenelle. Samat henkilöt jatkavat samassa miljöössä, eli
romantiikalla väritettyä jännityskertomusta Helsinki-miljöössä on toivottavasti
luvassa.
***
Nina Hurman voi löytää Facebookista (Kirjailija Nina Hurma) ja hänen omilta kotisivuilta.
Olipas mukava lukea tämä haastattelu. Kiva saada tietoa ja tuntemuksia kirjailijan työstä sekä itse kirjoitusprosessista. Onnea Nina Hurmalle ja itsenäiselle Suomelle!
VastaaPoistaMahtava kuulla, että olet tykännyt! Toivotaan, että saadaan enemmänkin haastatteluja. Kuten olen jo maininnut, niin myös Mike Pohjolan haastattelu pitäisi jossain kohti tulla, kun herra itse ehtii kiireiltään haastattelua läpi käymään. Mahdollisuuksien mukaan yritän myös muita kirjailijoita saada haastateltavaksi, vaikka se riippunee ehkä enemmän tuurista.
VastaaPoistaKäy toki vilkaisemassa myös alkuperäisiä kirjoitusjuttujani, jos sieltä löytyisi jotain mielenkiitoista (: Ja aina saa antaa kommenttia ja palautetta jos on toivomuksia tai mielipiteitä, joita ei allekirjoita!