Kirjoittamisesta: Avoimet ja liian avoimet mysteerit elokuvassa Se7en

Eli missä Se7en onnistui kutkuttamaan ja häiritsemään tarkkaavaista katsojaa, ja missä se epäonnistui

Aivan ensimmäinen kirjoitusartikkelini käsitteli näkemääni elokuva Se7eniä. Siinä kävin läpi elokuvan ensimmäisen kohtauksen ja millä tavoin se onnistui. Se toimi hyvänä esimerkkinä siinä, miten aloittaa tarina mielenkiintoisesti jossa dialogi kertoo paljon enemmän kuin antaa ensin ymmärtää.

Tällä kertaa käsitellään elokuvaa laajemmin, ensimmäinen huomio ei varsinaisesti paljasta mitään kriittistä, mutta toisessa huomiossa paljastetaan elokuvan loppu. Lukeminen näin ollen omalla vastuulla.

Miten koukutetaan lukija lukemaan pidemmälle ja petetään hänen odotuksensa
Viime kerralla kun tuli kehuttua sen verran paljon onnistunutta dialogia, niin nyt täytyy mennä hieman takapakkia sen kanssa. Kyse on heti seuraavasta kohtauksesta, jossa Freemanin veteraani poliisi ja Pittin amatööri käyvät ensimmäisen keskustelunsa: videolinkki.

Freeman: Minun piti kysyä sinulta jotain aikaisemmin, kun puhuimme puhelimessa: Miksi tänne?
Pitt: En ymmärrä.
Freeman: Miksi nähdä kaikki se vaiva siirron takia? Se oli ensimmäinen kysymys joka mieleeni tuli.
Pitt: Ehkä samoista syistä kun sinullakin. Samoista syistä kuin sinulla oli ennen kuin päätit erota, vai mitä?
Freeman: S- sinä vasta tapasit minut.
Pitt: Ehkä minä en ymmärrä kysymystä.
Freeman: Hyvin yksinkertaista. Sinä tosissaan taistelit jotta saisit siirron. En ole vain koskaan nähnyt niin käyvän.

Hienoa tässä kohtauksessa on sen luonnollisuus. He menevät suoraan asiaan ja kertovat puhuneensa aiemmin puhelimessa ja että Pitt on siirtynyt tänne, mikä on epätavallista. Itse pidän todella paljon Pittin vastauksesta. Epätoivoinen yritys selittää asia mahdollisimman ympäripyöreästi, ja Freemanin vastaus on yhtä hyvä. Häkeltynyt ja kummissaan, mistä toinen edes puhuu. Eiväthän he tunne toisiaan.

Kohtaus myös alustaa heti alkuun kysymyksen, miksi Pitt tosiaan haluaa siirtyä tänne? Se on mielenkiintoinen yksityiskohta joka jää mieleen.

Eikä elokuva palaa tähän hetkeen.

Missään kohti ei selitetä, miksi Pitt tosiaan on siirtynyt tänne. Varsinkin kun on kerrottu, että tehdäkseen siirron, mikä on epätavallista, Pitt on taistellut sen eteen. Ketä tämä ei kiinnostaisi?

Tarinassa tulisikin mahdollisimman pian tulla kysymyksiä, edes pieniä mysteerejä, jotka kiinnostavat lukijaa. Tämä ei tarkoita, että kirjan pääjuonen pitäisi heti alkaa, vaan se voi olla pienikin asia. Kunhan on jokin koukku, mikä saa lukijan lukemaan vielä vähän eteenpäin. Kun näihin on vastattu, esitettään suurempia kysymyksiä.

Ja kun näihin ei vastata, se jättää hyvin kylmän tunteen. Kaikkeen ei tietenkään tarvitse vastata, mutta tarinan ensimmäiset, koko tarinan kulun alustavat kysymykset on syytä käydä läpi. Ensimmäisillä sivuilla varsinkin asetetaan lupauksia lukijalle, ja kun näitä lupauksia ei täytetä, on lopputulos keskeneräisen oloinen.

Tarkkaavaisen lukijan palkitseminen
Seuraava kohtaus tapahtuu aivan elokuvan lopussa. Etsivät ovat jahdanneet elokuvan sarjamurhaaja jo pidemmän aikaa ja päässet jo lähelle tätä. Alkaa kriittiset vaiheet, mies on löydettävä pian ennen kuin hän tappaa lisää. He palaavat poliisiasemalle ja juoksevat sisään, keskustelevat samaan aikaan miten saisivat murhaajan kiinni. Näemme että ulkopuolella jää taksi josta astuu ulos verinen mies. Poliisit nousevat ylöspäin rappuja, taksista noussut mies tulee sisälle. Aulan tiskillä palveleva huutaa närkästyneesti, ettei hän ole mikään puhelinvastaaja, Pittin vaimo saisi soitella muualle. Taksimies tulee asemalle, huutaa: "Etsivät." Pitt ja Freeman nousevat rappuja ylös, keskustelevat johtolangoista ja heidän etsimänsä sarjamurhaaja huutaa alussa: "Etsivät!" He kääntyvät ja huomaavat tämän. Pidättävät.

Kiihkeä ja todella yllättävä kohtaus, miksi hitossa näin tapahtuu?

Siirrytään aivan elokuvan loppuun. Murhaaja on sanonut, että näyttää jäljellä olevat ruumiit vain näille kahdelle etsivälle. Vaihtoehtoja ei näemmä ole, joten he lähtevät. Selviää, että murhaaja on tappanut Pittin vaimon ja murhaaja haluaa, että raivossaan Pitt tappaa tämän, ja näin käy. Pitt viedään loppu kohtauksessa oikeuteen. Elokuva päättyy.

Tiivistelmässä yksityiskohdat loistavat, mutta itse elokuvaa katsoessa sitä ei välttämättä rekisteröi. Kohtaus on muutenkin niin täynnä mielenkiintoisia tapahtumia, että arkiseksi jäävä huudahdus ei jää mieleen, eihän se edes johda mihinkään. Jännitettä pidetään yllä aivan elokuvan loppuun asti, eikä aikaa muuhun ole.

Puhun nyt tuosta aulavirkailijan huudosta. Hän huutaa Pittin vaimon soittaneen aiemmin, murhaaja on siinä ja kuten lopussa saamme selville, murhaaja on ennen tätä käynyt tappamassa hänen vaimonsa. Itse en edes huomioinut tätä elokuvaa katsoessani, mutta kanssakatsojani toi sen ilmi ja jätti minut tuijottamaan eteeni suu auki. Totta.

Tässä on onnistuttu todella monessa asiassa, eniten siinä miten tarinan kerronnassa voidaan hämätä katsojaa. Tätä on useasti viitattu taikurin temppuihin: heilutetaan toisella kädellä huomiota, kun toisella tehdään temppu. Lukija (tai tässä katsoja) näkee osittain mitä taustalla tapahtuu, muttei osaa yhdistää sitä mihinkään. Vasta kun viimeinen suurikäänne paljastetaan, tarkkaavainen lukija yhdistää aiemmat palaset yhteen.

Halutessa alustaa jotain (ja useita käänteitä halutaankin alustaa), tulisi se alustus piilottaa, saattaa tuntumaan siltä, ettei tämä välttämättä liity mihinkään oleelliseen tai ainakaan ole alustusta tulevaa varten. Tähän hyvänä esimerkkinä on tuoda paikalle jotain paljon mielenkiintoisempaa jännitettävää ja piilottaa se pelkkään sivuhuomautukseen.

Mutta mitä tässä nimenomaisessa tapauksessa on alustettu? Ei välttämättä mitään juonen kannalta tärkeää, mutta kun kokonaisuuden on nähnyt, se syventää tarinaa ja tekee lopusta joko traagisemman tai lohdullisemman, riippuen siitä miten sitä katsoo (ja mitä mahdollinen viesti sisältää). Se on palkinto niille, jotka ovat olleet tarkkaavaisia.

Kaikkea ei tarvitse, eikä pidäkään pureskella loppuun asti. Toki loppuun olisi voitu laittaa vielä kohtaus, jossa palataan tähän hetkeen ja se olisi voinut tuoda jotain lisää. Ehkä murtaa Pittin hahmo vielä pahemmin tai tuoda pientä iloa, että hän voi yhä kuunnella vaimonsa ääntä kerta toisensa jälkeen. Tietyssä mielessä se kuitenkin toimii vielä paremmin. Se jää kaivelemaan mieltä ja saa miettimään, mitä siinä viestissä todella oli, mitä siinä olisi voinut olla?

Ei ole suoraa vastausta siihen, mihin kysymyksiin on vastattava ja mitkä voi jättää avoimeksi. Se riippuu todella monesta asiasta, mistä oikeastaan tekstissä on edes kyse. Tässähän tarinakin jää kesken. Pittiä viedään vain vasta oikeuteen. Tuomitaanko hänet murhasta? Joutuuko hän mielisairaalaan, selviääkö hän tämän kohtauksen yli? Palaako hän töihin, tai voiko enää palata? Tarina tulee toisaalta päätökseen, ja toisaalta avaa ovet lukemattomille mahdollisuuksille. Nyt nämä ajatukset on jätetty lukijalle pääteltäväksi, mitä voisi tapahtua ja toisaalta myös sitä, mihin lukija itse haluaa sen menevän?

***

Avoimet kysymykset ovat kinkkinen aihe ja niitä varmasti käsitellään vielä lisää. Niillä on potentiaalia luoda uutta, mielenkiintoista elämää kirjan sivujen ulkopuolelle ja itse tarinan jälkeen. Tai se voi pilata kokemuksen.