perjantai 6. joulukuuta 2013

Mitä jos ostaisit kirjan lahjaksi?

Toisin sanoen miksi kirja on hyvä lahja, mikä kirja on se oikea, miten löytää se ja miksi se sopii kaikille.

Joulu lähestyy huolestuttavaa vauhtia ja se tarkoittaa luonnollisesti / valitettavasti / onneksi lahjoja. Ovathan lahjat kivoja, mutta kun niitä pitää myös itse ostaa muille. Toisilla se tulee luonnostaan, toisten taas on tehtävä vähän enemmän (paljon enemmän) työtä sen eteen. Mitä ystäväni haluaisi? Eihän hänellä ole mitään mitä hän haluaa tai mistä tykkää tai hänellä on jo kaikki, ei hän ole vihjannut mitään. Lista syistä miksi ei keksi sopivaa lahjaa on loputon.

Toisaalta, kirjoja on ihan yhtä paljon.
Kirja lahjana
Omien kokemuksien mukaan saadessaan kirjan lahjaksi, saaja voi reagoida kahdella tavalla. Nämä tavat ovat:

a) Heeei, uusi kirja. Vau. Tämähän vaikuttaa mielenkiintoiselta! Kiitos, voisin aloittaa sen heti tänään illalla!

b) Miksi? Mikä tämä edes on? Enhän minä lue tätä. Mitä. No kiitos vaan.

Eli lähtökohtamme on joko hieno onnistuminen tai surkea epäonnistuminen jossa et ainoastaan petä lahjansaajaa vaan tuhlaat myös rahojasi, koska kirjaa ei tulla koskaan lukemaan.

Mutta: Virhe ei syntynyt siinä kohti kun päätit "Hei, ostan lahjaksi kirjan", vaan siinä kun kävelit kassalle ja nappasit kolmannen eteen tulevan kirjan koska se on kirja. Syy on sinun. Valitsit väärän kirjan. Niin yksinkertaista se on.

Otetaan esimerkki: Kun tuttuni, joka lukee ainoastaan bändikirjoja jossa käydään artistin X uraa ja alkua läpi ja hän saa joululahjaksi historiallisen sotaromaanin toisen osan, niin ei. Hän ei lue kirjaa. Kun minä itse saan pokkarin the Pacific tv-sarjasta, jota en ole koskaan nähnyt, niin ei, minä tuskin luen kirjaa. Tai saan mammuttimaisen poliittisen dekkarin tai Valittujen Palojen suositteleman kirjan.

Kirja ei ole mikään nopea tie varmaan voittoon vaikka lahjansaaja lukisikin kirjoja. Jos saamasi kirja ei lähtökohtaisestikaan kiinnosta, niin tuskin silloin siihen käyttää aikaa. Toiset lukevat luvun illassa tai harvemmin, joten miksi käyttää sitä rajattua aikaa huonoon kirjaan ja lukea sitä viikkokausia? Epäonnistuessa kirjojen pitkä kulutusaika muuttuu huonoksi asiaksi.

Onnistuessa taas viihdytät toista parhaimmillaan hyvin pitkän aikaa ja tarjoat hänelle täysin uusia kokemuksia. Kirjat kertovat tarinoita, joihin elokuvat eivät pysty. Ne tuovat uusia näkökulmia, tutustuttavat uusiin ihmisiin ja tapahtumiin. Sen lisäksi löytyy hyötyjä niin lukemisen harjoittamisesta kuin sanavaraston ja mielikuvituksen laajentamisesta.

Kirja on hieno lahja, jota kannattaa ehdottomasti harkita. Siitä jää varmasti pitkä muisto toiselle tarinan päätyttyä ja parhaimmillaan jopa jatkettua elämistä kirjan kansien sulkeutuessa. Kirjoja löytyy ihan jokaiselle ja jokaiseen makuun, se kestää pidempää kuin elokuva ja on oiva rentoutumis tapa arjen ja pyhien stressistä.

Minkälainen sitten on oikea kirja?
Kuten todettua: kirjan valikoiminen on avain asemassa. Ei, se R-kioskin pokkari joka nyt tarttui matkalla käteen lottoa tehdessä ei ole tie helppoon voittoon. Ei, vaan sinun pitää tietää mikä on oikea kirja. Mutta turha siksi perääntyä: minkä lahjan kohdalla sinun ei tarvitsisi vähän miettiä?

Miten tämä sitten selvitetään? Se ei vaadi suurta salapoliisintyötä, mutta vähän olisi tunnettava henkilöä jolle kirjaa hankit (älä viitsi, joudut kuitenkin selvittämään tämän mielityksiä (paitsi jos tietysti olet se joka ostaa tänäkin vuonna konvehtirasian, mutta muista että saat vain kiusallisen hymyn)).

Onko henkilöllä kirjahyllyä? Käy se läpi. Mitä löytyy. Jo kymmenestä kirjasta varmasti löytyy jokin genre tai teema joka kiinnostaa. Paljon dekkareita, romanttista? Elämänkertaa? Genrekirjallisuutta (fantasia, scifi, kauhu)? Kirjahyllyn näkemällä voi jo nopeasti jatkaa eteenpäin ja löytää samantyylisiä teoksia. Kunhan olet varma, että henkilö on todella on lukenut kirjat, eikä se toimi aiempien lahjojen hautausmaana. Toinen hyvä asia tietää on se, kuinka harras kirjastonkäyttäjä tämä on, mikä voi laajentaa lukuhistorian kymmenkertaiseksi. Tällöin on varottava, ettei tule ostettua kirjaa jonka toinen on jo lukenut (paitsi jos haluaa kirjan omakseen).

On myös tapauksia, jossa henkilö on lukenut vain yhden kirjan, uponnut sen maailmaan intohimoisesti ja jättänyt lukemisen sikseen. Mikä olisi tämänkaltainen kirja? Mitä elokuvia hän on käynyt katsomassa? Olisiko hänen vihdoin hyvä myös lukea Nälkäpeli, eikä vain fanittaa elokuvaa?

Entä jos kirjahyllyä ei löydy? Voit kokeilla myös elokuvahyllyä. Tähän ei kannata kuitenkaan suoraan luotaa. Toimintaelokuvien ystäville on vaikea löytää juuri "toimintakirjaa" ja Taru Sormusten Herrasta voi viitata pelkkään yleissivistykseen. Kuitenkin, jos löydät sieltä paljon romanttisia komedioita, niin..?

Jos tätäkään ei löydy, niin yritä nyt vain miettiä minkälaisesta henkilöstä puhutaan. Mistä hän pitää, ylipäätänsä? Millainen henkilö hän on? Ja jos joudut turvautumaan tähän, niin sitten joudut jo kysymään: lukeeko tämä henkilö kirjoja? Vaikka vastaus olisi ei, niin se ei tarkoita, että joudut hylkäämään kirjan lahjana. Silloin on vain entistä enemmän tehtävä töitä selvittääkseen mikä on tämän henkilön se kirja, jonka hän haluaa (muttei tiedä sitä).

Ja rehellisesti sanottuna, se kaikkein paras keino? Kysy. Monella on kynnys kysyä lahjoja ja osittain se on ihan okei. Yllätyselementti on haluttu. Mutta mitä vikaa on ostaa lahja, joka on toivottu ja haluttu? Jos ei suoraan henkilöltä halua kysyä ja haluaa pitää sen yllätyksen tuoman lisän, niin kysy henkilön lähipiiriltä. (Esimerkiksi niistä mahdollisista kirjastolainauksista on hyvä kysyä, jottet osta jo luettua kirjaa).

Entä se itse kirja?
No niin. Olet nyt rajannut hankkimisen pienempään genreen. Entä tästä sitten? Jos huomaat hyllyssä kirjailijan nimen joka toistuu niin voi olla aiheellista selvittää mitä muuta kyseinen kirjailija on kirjoittanut? Olisiko nämä hyviä? (Mutta näissäkin tapauksissa on hieman oltava pelisilmää. Esimerkki: Nälkäpelin kirjoittaneen Suzanne Collinsin muita teoksia on suomennettu. Selvä valinta? Ei välttämättä, muut kirjat ovat paljon nuoremmalle yleisölle.)

Toinen keino on lähteä lukemaan palkinto ehdokkaita, niiden tarkoitushan on "taata" että ne ovat hyviä. Finlandia-ehdokkaat, myyntilistojen top 10, lainatuimmat... Mainetta ja julkisuutta omaavia kirjoja löytyy vaikka millä mitalla. Niitä voi pitää turvallisena vaihtoehtona, mutta toisinaan tuhannetkin kärpäset voivat olla väärässä. Silti, jos on edes kuullut kirjasta tai kirjailijasta aiemmin, niin kynnys lukea teos voi alentua huomattavasti.

Toisaalta taas... voisithan sinä aivan hyvin jättää ostamatta sen isoimman nimen. Mitä jos et ostaisi taas uutta Jari Tervoa tai Ilkka Remestä? Käy läpi tarjontaa. Kysy kirjakauppiailta tai kirjastonhoitajilta, mitä kirjoja suositteleisivat jotka pitävät tästä. Ostaisit jotain uutta, laajentaisit henkilön kirjailijakuntaa (Ei, se ei edelleenkän oikeuta R-kioskin pokkarihyllyä). Samanlaisia kirjoja löytyy aivan varmasti, jos tiedät mitä hakea. Positiivisia yllätyksiä voi löytyä ja ehkä ystäväsi ihastuu uuteen kirjailijaan.

Miten muka ostat kirjan sellaiselle, joka ei lue?
Lukeminen on harrastus, joka sopii kaikille.  Se on fakta. Silti löytyy monia, jotka eivät lue ollenkaan kirjoja. Osa nuorista oikein kehuu, ettei ole koskaan lukenut kirjaa loppuun asti ja toisilla, hieman vanhemmilla, harrastus on vain jäänyt kesken. Koskaan ei tule luettua mitään.

Näiden kohdalla on vain entistä tärkeämpää löytää se oikea kirja. Se mikä heitä kiinnostaa tarpeeksi, jotta he voivat avata sen ja nähdä, mitä sisältä löytyy. Vähänkin väärä kirja on todella helppo heittää pois.

Joten muutama ohje: Älä osta sitä Kulttuuriteosta. Finlandia-voittaja ei välttämättä ole se mitä haluat antaa henkilölle joka ei käytä aikaa lukemiseen. Älä ota sitä liian vaikeaa ja hienoa teosta, jonka lukeminen on kuin mudassa rämpimistä vaikka se miten palkitsisi lukijansa lopussa. Osta mielummin jotain helppoa ja viihdyttävää. En sano sitä, että lukemattomat olisivat tyhmiä, eivät he ole. Mutta jos lukuharrastus ei ole tuttu, niin silloin ei välttämättä halua aloittaa siitä vaikeimmasta kirjasta.

Huumorikirjat (Juha Vuorinen, Tuomas Kyrö), urheilukirjat ja elämänkerrat mielenkiintoisista henkilöistä (Usain Bolt on ollut tänä vuonna esillä, aiemmin Minä, Zlatan Ibrahimovic), dekkarit (lista on loputon on suomalaista, ruotsalaista, amerikkalaista), romanttiset, genrekirjallisuuta.

"Kevyempää" ja helpommin luettavaa tekstiä löytyy vaikka millä mitalla. Kirjan tulee olla lähtökohdiltaan mielenkiintoinen ja viihdyttävä. Kaikille löytyy kirjoja, toisten kanssa työtä on vain tehtävä enemmän.

Mitä sinä et halua tehdä
Kuten jo monesti todettua, selvitä se genre jota luetaan. Älä osta mitä tahansa. Jos et jaksa selvittää, niin älä osta. Huononkin elokuvan vielä saattaa jaksaa katsoa, mutta huonoa (= ei-kiinnostavaa) kirjaa tuskin luetaan.

Riippuen henkilöstä voi olla mieltymyksiä kovakantiseen tai pokkariin, joskin tämä ei aina ole merkittävä (kirjanystävät liputtavat usein kovakantisten puolesta, muut pokkareiden).

Älä osta kirjasarjan keskeltä (dekkarit ovat usein poikkeuksia, ne kun toimivat usein itsenäisinä teoksina).

***

Että sellaista se kirjoittaja väittää. Kirja olisi ostettava. Näissä kun onnistut ja löydät sen kirjan niin parhaassa tapauksessa onnistut tuomaan toiselle kokemuksen joka jättää jälkensä pidemmäksi aikaa. Lukijasta riippuen se voi aloittaa uuden lukuharrastuksen tai vain olla oleellinen osa sitä: Kiitos näitähän minä luen, hienoa että osasit ostaa kerrankin oikean kirjan.

Ei se niin vaikeaa ole.

Kirjoittaja kärsii vakavasta ongelmasta, jossa ei koskaan keksi mitään lahjaa joten päätyy kiusalliseen hymyyn ja konvehtirasiaan. Kirjoittaja ei kysy toisilta minkä lahjan vastaanottaja haluaisi, vaikka tämä niin tarjoutuisi tekemään koska on itsenäinen mies ja keksii kyllä. Kirjoittaja ei myöskään kuuntele kun toinen vihjaa sopivista lahjoista (lue: sanoo suoraan: "Haluan tämän" tai: "Tämä olisi hyvä lahja"), mutta kirjoittaja vilpittömästi kommentoi tähän: "Et sinä olet mitään sanonut." Kirjoittaja on yllämainituista syistä usein pulassa.

Juttu on kirjoitettu alunperin Risingshadown Joulukalenteria varten, jossa se oli "viides luukku".

2 kommenttia:

  1. Hauskasti kirjoitat! Sopisi (vähän lyhennettynä) hyvin joulukuiseksi pakinaksi johonkin lehteen vaikka. Kiva blogi, tsemppiä kirjoittajanuralle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, hienoa kuulla! (:

      On hauska kirjoittaa toisinaan vähän rennommin ja päästä itsensä valloilleen. Ja kiitoksia toivotuksista, sen eteen tehdäänkin paljon työtä!

      Poista