Kirjoittamisesta: Koska sinun tulisi luovuttaa tarinasi suhteen?

Eli mitkä ovat merkkejä siitä, että kyseessä oleva tarina tulisi kuopata ja ottaa uusi teksti käsittelyyn.

Meillä kaikilla on hetkiä jolloin teksti ei tunnu liikkuvan mihinkään suuntaan. Pahimmillaan se menee niin pitkälle, että teksti jota kirjoitat ärsyttää sinua. Ei tekisi mieli edes katsoa sen suuntaan. Onneksi nämä ovat usein ohimeneviä hetkiä jonka jälkeen tekstin kirjoittaminen sujuukin taas mukavan leppoisasti.

Aina ei niin ole. Toisinaan tekstistä ei tule mitään nyt eikä myöhemmin.

Ero sen välillä onko vika tekstissä vai jossain muussa
Ensinäkin on tärkeä olla varma sen suhteen, missä vika on ja voiko sen ylittää. Syy voi nimittäin olla jossain aivan muussa kuin tekstissä.

Yksi suuri ongelma voi olla itse siinä, missä kohdassa olet kirjassasi. Sinulla voi olla vaikea kohtaus jota et halua kirjoittaa tai jonka lopusta et ole aivan varma. Näitä tulee jatkuvasti ja jokaisella on niitä. Harvoin koko tekstin pystyy vain kirjoittamaan loppuun ilman mitään ongelmia.

Erikseen on se, kun olet kirjoittanut kolme neljäsosaa tarinastasi. Siinä kohti kirja tuntuu hirveimmältä mitä maailmassa on. Kyllä, tämä on yleinen tunne kirjailijoilla. Neil Gaiman, hyvin kuuluisa ja arvostettu kirjailija joka on voittanut suurimman osan tärkeistä genre-palkinnoista, on kertonut soittaneensa kustantajalleen ja sanoneen että kirja jota hän työstää on täysin surkea. Tarina on huono, hahmot ovat huonoja, mikään kirjassa ei ole hyvin. Tähän kustantaja nauroi ja sanoi, että sinä teet tämän joka kerta. Aina kun olet kirjoittanut kolme-neljäsosaa kirjastasi, sinä soitat ja kerrot että siitä ei ole mihinkään. Joten mene nyt vain takaisin kirjoittamaan. No hän meni ja kirjoitti ja yllätys, kirja olikin hyvä.

Eikä Neil tosiaan ole ainoa joka on kokenut tämän. Olen monien muidenkin kirjailijoiden puhuvan tästä. Minä olen itsekin kokenut sen kahdessa kolmesta romaanikäsikirjoituksestani. Ensimmäisellä kerralla se pisti koko tekstin jäihin ja nyt olen siinä jälleen. En todellakaan halua jäädä tähän, en näin lähellä loppua ja minä tiedän, että kyse ei ole kirjasta vaan jostain muusta. Se on vain se hankala kohta, oli kyse mistä tekstistä tahansa. Samaan aikaan voi olla aivan lähellä loppua ja äärettömän kaukana siitä. Ei ihmekkös että turhauttaa.

Toisinaan taas kyse voi olla jostain ihan muusta. Sinulla on huono päivä, olet kipeä tai väsynyt eikä kiinnosta, olet riidellyt tai jostain ihan muusta täysin ulkopuolisesta asiasta. Ehkei kirjoittaminen ylipäätänsä tunnu nyt sopivalta ajanvietolta.

Näissä tapauksissa tärkeää on tunnistaa mahdollisimman nopeasti se, ettei kyse ole tekstistä. Teksti on mahdollista viedä loppuun asti ja sinä pystyt siihen. Älä jää vihaamaan omaa tuotostasi, jos siinä ei ole vikaa.

Haluan tuoda vielä esille sen, että joissain tapauksissa tarina vain kestää ja kestää ja sen myötä tulee koettua jos jonkinlaisia ylä- ja alamäkiä. Aina ei kuitenkaan kannata luovuttaa, ei, jos siltä ei sinusta itse tunnu. Toin esille joitain viikkoja sitten jutussani Koska teksti on valmis (linkki) Patrick Rothfussin, joka kirjoitti esikoistaan kahdeksan vuoden ajan. Kun kirja julkaistiin, se oli välitön hitti. Kahdeksaan vuoteen mahtuu varmasti monta vaihetta kun teksti ei tunnu liikkuvan mihinkään, mutta hän on kuitenkin tiennyt sen, että siitä on johonkin. Siinä on potentiaalia ja siksi hän kirjoitti sen loppuun.

Merkkejä siitä, että syy todellakin on tekstissä
Valitettava fakta kuitenkin on, että toisinaan teksti ei vain etene. Se ei onnistu eikä siitä tule yhtään mitään. Jos näin on, se tulisi siirtää sivuun jotta voit käydä muiden tarinoiden pariin.

Ensimmäinen merkki: Mietit koska sinun tulisi luovuttaa
Se, että luet tätä tekstiä ja samalla arvioit omaa tekstiäsi siihen on aika hyvä merkki siitä, ettet ole sataprosenttisesti sen takana. Jokin sisälläsi sanoo, että ehkä tämä teksti tulisi jättää rauhaan ja sinä itse harkitset sitä. Toki syynä voi olla muutkin yllä mainitut syyt, eikä hätiköityjä johtopäätöksiä pidä tehdä. Jos mikään yllä mainituista ei tunnu olevan syy tälle, niin silloin se voi olla itse tekstissä. Olet itse paras ja ainoa kertomaan sen, onko tähän järkeä käyttää aikaasi.

Toinen merkki: Kirjoitat, muttet etene
Mikään kohta ei tunnu loksahtavan paikoilleen. Missään ei ole järkeä, punainen lanka on kadonnut jonnekin tai tuntuu lähinnä hirttoköydeltä. Joudut vähän väliä palaamaan taaksepäin korjaamaan sen mitä teit, koskaan et todella pääse eteenpäin ja jos pääset, niin silloinkin pitäisi korjata kauheasti koska ei se oikeasti toimikaan. Huomiosi siihen, mikä on tärkeää alkaa karata. Rönsyilet sivujuoniin jotka eivät liity oikeaan juoneen millään tavalla vain.

(Huomio tässäkin, ettei kyse ole siitä että haluat tehdä "täydellisen ensimmäisen luvun" ja hiot loputtomasti, silloin se voi olla sinusta kiinni, ei tekstistä.)

Minulla itselläni kävi näin. Minä tiesin jopa tarinan, tiesin yli kolme neljäsosaa tarinasta täysin, tiesin mitä tulee tapahtumaan ja miksi. Olin itse asiassa kirjoittanut tämän kaiken aiemmin ja nyt se piti kirjoittaa vain paremmin. Alku oli ainoa joka vaati vielä hiomista. Lähdin kirjoittamaan tekstiä, mutta jossain kohti se tökkäsi. Editoin sitä, mutta se ei toiminut, ei niin. Aloitin uudestaan, uudestaan ja vielä uudestaan, mutta mikään ei toiminut. Kirjoitin alun vähintään kuudesti päästen ainakin neljänä kertana sivulle 30, jossa teksti pysähtyi. Tajusin sen, etten osannut kirjoittaa tätä, en nyt. En tiennyt mitä minun pitää tehdä joten tein valintani ja asetin tekstin sivuun ja aloitin kirjoittamaan uutta tekstiä.

Kolmas merkki: Teksti ei tunnu enää tutulta
Tarinan hahmot ovat sinulle tuntemattoja, motiiveista ei ole tietoakaan. Juonta on vaikea käsittää ja vaikka sen ymmärtää, siinä ei ole järkeä. Olet ehkä kirjoittanut tarinaa niin pitkään, että se on jo täysin uusi tarina, sellainen mistä et pidäkään enää. Olet jollain tavalla onnistunut vahingossa etäännyttämään itsesi tekstistä niin paljon, ettet tunnista sitä enää. Et tunne mitään intohimoa tekstiä kohtaan, se vain pitää kirjoittaa.

Kun olet päättänyt luovuttaa tekstin suhteen
Pahin on käynyt ja toteat, että kyllä, sinun tulisi jättää teksti. Ei tämä tästä enää mihinkään lähde liikkeelle, ei se parane. Jos näin on, sinun tulisi tehdä muutama asia:

Älä jää paikoilleen. Jos et heti, niin seuravalla kerralla kun sinun on tarkoitus kirjoittaa, niin aloitat jonkin toisen tarinan. Etsi jokin uusi projekti joka saa sinut innostuneeksi. Silloin voisi olla erityisen hyvä valita novelli kirjoitettavaksi. Olen käynyt useita syitä miksi juuri novelli (linkki), mutta tähän tapaukseen novelli on paras jotta saat itsesi jälleen innostumaan ja huomaat, että kykenet todellakin saamaan tekstin loppuun. Sen jälkeen voit näyttää sitä muille ja antaa muiden arvioida, oletko todella niin huono kuin keskeneräinen projektisi on saanut sinut ajattelemaan.

Älä ajattele, että tuhlasit aikaasi (sillä se pettymyksen kanssa on varmasti päälimmäiset ajatuksistasi). Niin ei kuitenkaan tarvitse ajatella koska se vaikeuttaa kirjoittamisen jatkamista, mutta on myös täyttä roskaa. Osataksesi jokin asia täydellisesti, oli se sitten työ tai harraste, sen parissa tulee olla tuhansia ja tuhansia tunteja. Samaan tapaan sinun pitää myös kirjoittaa, ja on joku mennyt sanomaankin että oikeat, hyvät sanasi, vaativat miljoona harjoitussanaa. Jos ei mitään muuta, niin ne olivat juuri niitä mitä kirjotit. Kaikki kirjoittaminen on hyväksi.

Älä poista mitä olet kirjoittanut. Kun tunteet ottavat vallan tekisi mieli heittää roskiin koko tiedosto. Vältä tätä ihan muutamastakin syystä. Parhaimmillaan teksti voi sisältää todella hyviä kohtauksia ja ideoita, jotka eivät vain siihen sopineet. Kun pidät tekstin voit joskus palata sen pariin ja löytää nämä kohdat ja leikata ne toiseen projektiin. Ehkä kirjoitat novellin jostain erillisestä kohtauksesta tai täysin toisen tarinan eri hahmon näkökulmasta. Tekstisi voi jälkeenpäin osoittautua hyvinkin hedelmälliseksi.

Toisinaan kyse on myös siitä, että taitosi eivät riitä siihen vielä. Palatakseni vielä Neil Gaimaniin, hän sai idean arvostettuun kirjaansa The Graveyard Book, Hautausmaan poika, jo vuonna 1985. Mutta kun hän istui alas kirjoittamaan sitä, hän totesi ettei ollut vielä tarpeeksi hyvä kirjoittaja tekstiä varten. Hän teki näin aina muutaman vuoden välein kunnes kirja julkaistiin vasta vuonna 2008. Ilmestyessään kirja voitti kasan palkintoja. Gaiman siis tunnisti, ettei kirja toimi ja piti sitä säilössä yli 20 vuotta. Mitä jos hän olisi heittänyt sen pois?

Ja jos uskot, että ei tämä ole kuuna päivänä hyvä teos eikä kyse ole siitä, ettet sinä ole hyvä kirjoittaja vaan teksti on vain surkeaa, niin säästä se silti. Saatat muuttaa seuraavan 20 vuoden päästä mielesi ja löytää sieltä idean tai toisen. Ja vaikket löytäisikään, niin 20 vuoden päästä sitä on varmasti mukava lukea ja nähdä miten paljon olet kehittynyt.

Muista vain, että jokainen kirjoittamasi sana tekee sinusta vähän paremman kirjoittajan. Toisinaan vain on parempi käyttää ne sanat eri projektiin kun aluksi luulit.