Kirjoittamisesta: Kuinka paljon sinun tulee kirjoittaa?

Eli pitkästi: Miten paljon sinun tulisi kirjoittaa, jotta siinä olisi jotain järkeä ja sinusta voisi koskaan tulla mitään? Ja tästä esimerkkejä, huomioita, mielipiteitä oikeilta kirjoittajilta ja omia kokemuksia

Siihen, paljonko pystyy ja jaksaa kirjoittamaan, vaikuttaa moni asia. Toisilla aikaa löytyy vain viikonloppuisin tai iltaisin kun lapset ovat nukkumassa. Ehkä päivässä on aikaa kirjoittaa, mutta toisinaan haluaa vain rentoutua eikä hakata näppäimiä sormet sauhuten. Mutta onko siinä sitten mitään järkeä? Kirjailijat kirjoittavat kahdeksan tuntia joka päivä. Mitä minun on järkeä kirjoittaa se 30 minuuttia kolme kertaa viikossa?

Siitä on kysymys tällä viikolla. Miten ammattimainen asenne kirjoittamisen suhteen tulisi olla?

Kuinka tosissaan sinun tulee suhtautua kirjoittamiseen?
Kyllä, kirjoittamisessa on järkeä, vaikket pystyisi kokonaan sille antautumaankaan. Itse asiassa hyvin harva kykenee kirjoittaamaan koko päivän ja joka päivä.

Kirjoittamisessa on niin kauan järkeä, kun sinä itse nautit siitä. Kirjoittaminen vaati oman aikansa ja siihen tulee keskittyä. Toisinaan siihen menee vuosikausia että saat sanat ensin ajatuksista paperille, sitten kirjoitettua kaiken ja vielä editoitua sen. Kirjoittaminen ei ole nopeaa puuhaa. Tärkeeä onkin, että pidät siitä ja uskot, että siitä on jotain hyötyä. Osalle hyödyllinen tarkoittaa vain sitä, että pääsee kirjoittamaan ajatuksiaan ylös näyttämättä niitä koskaan kellekään toiselle. Itselleni se tarkoittaa taitojeni kehittämistä ja sitä, että jonain päivänä saisin kirjani julkaistua.

Suhtaudut kirjoittamiseen juuri sillä ammattitaidolla kuin sinusta itsestäsi hyvältä tuntuu. Jokainen hetki kun vietät tekstiä ajatellen ja sana jonka siihen kirjoitat, kehittää sinua.

Miksi tätä sitten edes kysytään?
Kysymyksen taustalla on varmasti toinen näistä: riittämättömyyden tunne tai huono omatunto. Ensimmäisellä tarkoitan sitä, ettei usko omalla vähäisellä ajalla pääsevän tarpeeksi pitkälle. En kuitenkaan saa kirjaa valmiiksi, sen kirjoittamiseen menee liian pitkään. Pitäisi olla enemmän ja tehdä enemmän. Eihän harrastelusta ole mitään hyötyä. Kirjailijat kirjoittavat koko ajan ja jatkuvasti, mitä järkeä minun on mitään raapustella.

Se on väärin, kuten jo tuossa totesin. Kirjoittaa voi pelkällä harrastusmielellä ja sillä tahdillakin voi saada kirjan valmiiksi ja julkaista sen.

Toinen on se, mistä minäkin toisinaan "kärsin": eli ajatuksesta, että olisi pitänyt tehdä enemmän. Vapaapäivinä jolloin aikaa menee muuhun tai etten vain jaksa työpäivän jälkeen kirjoittaa, aiheuttaa huonoa omatuntoa. Lisää olisi pitänyt tehdä, miksen kirjoittanut? Totta kai minun olisi pitänyt pakottaa itseni kirjoittamaan. Jälkeenpäin tämä voi aiheuttaa todella pahoja fiiliksiä.

Järkevästi kun ajattele niin eihän tässä ole mitään järkeä. Kirjoitin yhtenä päivänä useita tuhansia sanoja, joka on siis omalla mittapuulla järkyttävän paljon ja yhtä harvinaista, ja silti ajattelin, että ehkei minun olisi pitänyt pitää niitä taukoja. Jos olisin yrittänyt, olisin saanut vielä enemmän aikaa. Aina on vain se enemmän olisi pitänyt. Ei ole mitään numeroa, koska kun pääset sinne, niin se karkaa taas luota. Jos olisit ollut hyvä, niin olisi saanut vielä enemmän tehtyä.

Nämä ajatukset ovat täysin järjettömiä, eikä niitä tulisi edes ajatella. Sitä kirjoittaa miten kykenee, ja tulisi oppia olemaan tyytyväinen omiin suorituksiinsa.

Niistä kirjailijoista
Lähdetäänkö siitä, että jokainen kirjailija teki jotain ennen kuin heistä tuli kokopäiväisiä kirjailijoita. Monilla on ollut oikeat työt, oli se sitten kahdeksasta neljään tai jotain muita. Ja jos löytyykin joku, joka ei töissä olisi ollut, olisi hän sitten vaikka opiskelija, niin aina heillä on muita velvollisuuksia. He ovat olleet siinä samassa asemassa kuin sinäkin olet ollut. Ei luonnosta löydy valmista kirjailijaa joka on heti alusta asti ollut kirjailija ja kirjoittanut kahdeksan tuntia päivässä.

Entäs se kun useilla kirjailijoilla on esimerkiksi toimittaja taustaa tai he ovat muuten saman tyylisellä alalla? Kyllä, heidän on mahdollisesti helpompi kirjoittaa, mutta se ei muuta sitä faktaa, että kirjoittaiminen on myös heille "ylimääräistä työtä". Ei sillä ole merkitystä olitko ensin päivän toimittajan tai kassatyöntekijän töissä ja menit kotiin kirjoittamaan. Kirjoittamista ja ahertamista se on yhtälailla. Ja itse asiassa niillä, jotka eivät kirjoita työkseen, on etulyönti asema. Heille se ei ole niin raskasta kun ei ole käyttänyt koko päivää samoja lihaksia. Toisaalta taas, heillä on rutiini paremmin hallussa. Kyse on näkökulmasta.

Sitten on niitä kirjailijoita, jotka kirjoittavat ja tekevät kokopäivätyötään siinä sivussa. Kokoajan. Haastattelemani Nina Hurma on töissä ja hän on myös kirjailija, jonka ensimmäinen kirja on julkaistu. Nyt hän kirjoittaa uutta kirjaansa. Sama koskee haastattelemaani Piia Kaikkosta, hän käy töissä ja kertoo kirjoittavansa illat kun jaksaa ja viikonloppuisin.

Eikä tämä ole mikään erikoinen yhdistelmä, ei todellakaan. Suomessa varsinkin vain murto-osa kirjailijoista pystyy elämään pelkällä kirjoittamisella. Valitettava totuus on, ettei kirjoittamalla tienaa tarpeeksi, joten suurin osa tekee kirjoittamisensa muiden töiden lomassa. Toinen esimerkki on Pasi Ilmari Jääskeläinen, joka toimii äidinkielenopettajana ja kirjoittaa iltaisin kun jaksaa ja pystyy, sekä kesälomaisin.

Loppujen lopuksi, sinulla saattaa olla jopa enemmän aikaa kuin näillä "oikeilla" kirjailijoilla. Kyse on vain siitä, miten paljon haluaa paneutua työhönsä. Päätät itse teetkö aikaa kijrjoittamiselle ja asetatko tavotteita ja aikatauluja. Toisinaan se tarkoittaa uhrauksia yöunista tai muista tekemisistä, mutta ei sen elämää tulisi häiritä. Fakta kuitenkin on, että jokaisesta elämäntilanteesta löytyy ihmisiä, joilla on päällisin katsottuna rankempaa ja hekin saavat puserrettua aikaa, jos niin todella haluavat.

Mitä minä olen tehnyt
Oma kirjoittamisurani voidaan sanoa alkaneen muutamia vuosia sitten. Niin omat taidot kuin kiinnostus ja intohimo kirjoittamiseen on kasvanut jatkuvasti. Siinä missä aluksi kirjoitin kun jaksoin, alkoi siitä tulla yhä tavoitteellisempaa vuosien myötä.


Alkuun sillä ei tosiaan ollut niin väliä. En seurannut sanamääriä tai aikaa. Silti minulla oli tietyt projektit jotka halusin valmiiksi ja muistan kirjoittaneeni niitä pitkiä pätkiä kerralla. Tällöin se tarkoitti siis useamman tunnin aikana jopa kymmeniä sivuja. Mitään tarkkaa tietoa tästä ei minulla tosiaan ei ole, mutta sain kaksi romaanikäsikirjoitusta kuitenkin kirjoitettua, eli töitä olen tehnyt. Tällöin olin vielä lukiossa ja aikaa oli paljon enemmän kirjoittamiseen, kyse oli enemmänkin siitä koska jaksoin kirjoittaa.

Ennen armeijaa laitoin itselleni tavoitteeksi saada toisen näistä käsikirjoituksista valmiiksi ja asetin itselleni tavoitteen. Tässä kohti se tarkoitti sitä, että joka päivä kirjoitin vähintään yhden luvun. En ollut paljoakaan töissä ja se oli mahdollista ja onnistuin siinä (miten, en todellakaan tiedä, lukuni eivät ole mitenkään pitempiä nyt ja vain harvasen päivän saan yhden kerralla valmiiksi). Valitettavasti sitten iski writer's block eikä teksti edennyt.

Pian alkoi armeija ja siellä yritin kirjoittaa aina vapaa-ajalla, mutta huomasin etten kykene keskittymään armeijassa ollenkaan. Kirjoittamiseni loppui lähes kokonaan yhdeksäksi kuukaudeksi.

Armeijasta päästyäni kirjoittamiseni on tehostunut valtavasti, näin ainakin uskon. Olen pitänyt kirjaa paljon kirjoitan viikottain ja kirjoitan tavoitteellisesti. Joka päivä pitäisi saada edes vähän aikaan, mieluusti lähelle sitä 1667 sanaa (sanamäärä, joka on napattu NaNosta). Jos kiinnostusta löytyy, voi lukea edelliset (ja tulevat) Viikkoraporttini jossa kerron paljonko viikon aikana on kirjoitettu.

En kirjoita aamusta iltaan, minulla ei ole aikaa enkä kykene keskittymään niin pitkään. En kirjoita yöllä enkä aamulla (joskin jos menen linjaa yhdeksäksi töihin, herään tuntia aiemmin kuin pitäisi, seitsemän maissa, ja kirjoitan tunnin).

Joitain uhrauksia olen tehnyt. Olen muun muassa jättänyt videopelien pelaamisen lähes kokonaan, mitä hieman harmittelen. Pidän pelaamisesta paljon ja olen kiinnostunut aina siitä, mitä pelejä on tulossa. Peleihin en ole kuitenkaan pariin vuoteen koskenut, vaikka mielenkiintoa olisi. Sama koskee joitain muitakin vapaa-ajan tekemisiä, televisio esimerkiksi. Eli kun minulla on aikaa tehdä mitä haluan, valitsen (pakotan itseni valitsemaan) kirjoittamisen. Siltikin tämä on oma valintani, enkä koe "kärsiväni" tästä. Päinvastoin. Haluan olla tehokas ja haluan tulevaisuudessa olla kirjailija, sen vuoksi on tehtävä töitä. (Ei se paljoa eroa siitä, että käy harrastuksessaan viisi-kuusi kertaa viikossa eikä siksi ehdi tehdä kaikkea muuta.)

En varmastikaan ole yhtään ammattimaisempi kuin moni muu, harrastushan tämä tällä hetkellä on ja tavoitteet kuuluvat siihen. Kun pääsen joka päivä kirjoittamaan vähän, olen onnellisempi.

Tekstejä ajattelen alitajuisesti varmasti kokoajan, mutta tietoisesti harvemmin. Olen huomannut, että ajattelen sormillani. Jos minulla ei ole näppäimmistöä jolla kirjoitan, ideoita on todella vaikea saada. Ideoita saan kyllä vähän väliä, mutta mihin ne liittyvät on eri asia. Harvoin saan heureka-ajatusta käsillä olevaan tekstiin vaikka tiskatessa. Ideat jotka saan liittyvät usein johonkin täysin muuhun tekstiin, jota en nyt työstä tai en ole vielä edes keksinyt.

Kaksi erilaista kirjailijan mielipidettä
Myös kirjailijat ovat antaneet auttavan kätensä toisia kohtaan ja neuvoneet, mitä kirjoittaminen vaati. Kuningas itse, Stephen King, on kirjassaan Kirjoittamisesta: Muistelmia leipätyöstä, kuvannut mitä se vaatii, että oppii ja tulee hyväksi kirjoittajaksi. (Valitettavasti minulla ei ole kirjaa suoralle lainaukselle, mutta lainaan englantilaista Wikipediaa)

"Read and write four to six hours a day. If you cannot find the time for that, you can't expect to become a good writer."

He (King) sets out each day with a quota of 2000 words and will not stop writing until it is met.

Suomeksi, sinun tulee kirjoittaa ja lukea 4-6 tuntia joka päivä ja Kingin oma tavoite on joka päivälle 2000 sanaa, eikä hän lopeta ennen kuin nuo 2000 sanaa on kirjoitettu. Jos et pysty käyttämään tuota 4-6 tuntia, et voi olettaa sinusta tulevan hyvää kirjailijaa.

Ja rehellisesti sanottuna, tämä on todella lohduton toteamus näin suurelta kirjailijalta. Itse kun luin tämän useita vuosia sitten, olin hiton vihainen. Ajattelin löytäväni hienoja kirjoitusvinkkejä, mutta sainkin tiedon, ettei minusta voisi tulla mitään.

Kuten yllä jo mainittu, tämä ei kuitenkaan ole ihan totta.

Toinen kirjailija, Chuck Wendig, joka ei ehkä ole yhtä vakuuttava nimi, mutta kirjailija kuitenkin, tarjoaa erilaisen vaihtoehdon. (Wendig on parin vuoden aikana julkaissut lähes 10:n kirjaa, mainitsin hänestä viime viikkoraportissani.)

Hänen vaihtoehtonsa on tämä: kirjoita joka päivä (tai älä kirjoittakaan, jätä viikonloput laskuista) 350 sanaa vuoden ajan. Eli kirjoitat 260 päivää 350 sanaa ja sinulla on jo 91,000 sanaa kirjaasi varten. Se on jo hiton paljon se, varsinkin kun huomioi, että suomeksi kirjoittaessa, siinä on enemmän sanoja kuin englanniksi. Kerralla 350 on niin vähän, että siinä menee hyvänä päivänä vartti. Tästä hetkestä vuoden päästä sinulla on romaani. Ei valmis, vaan ensimmäinen versio (sitä on editoitava, ei kukaan kirjoita kerralla valmista). Mutta silti, se on romaani.

Ja tiedätkö mitä? Minä olen Wendigin kanssa samaa mieltä. Otat sen tavoitteeksi ja aivan varmasti saat kirjasi valmiiksi.

Mitä sinä teet
... on ihan sinusta itsestä kiinni. Usein kirjoittamista rajoittaa muut tehtävät ja velvollisuudet, oli se sitten työ, opiskelu tai muut läheiset jotka haluavat huomiotasi. Näin minulla itselläkin on ja niin on jokaisella toisellakin kirjailijalla. Teet omat valintasi miten paljon kirjoitat. Jos aikaa haluaa, niin usein sitä myös saa. Sitä täytyy vain osata löytää oikeista paikoista. Miten muuten maailmassa voi olla kirjailijoita, joilla on oma työ, lapset ja koirat, ja he saavat silti kirjan kirjoitettua? Paljon kauemmin siinä voi mennä kuin sellaisella, jolla ei ole muita tehtäviä kuin kirjoittaa. Mutta onko sillä lopulta merkitystä? Jos saat päivässä 20 minuuttia tai viikonloppuna yhden kolmen tunnin setin, niin se voi jo yksinään riittää.

Eli, sinun ei tarvitse käyttää koko päivää kirjoittamiseen. Sinun ei tarvitse lopettaa työtäsi jotta saisit lisää aikaa (hyvä luoja, älä tee sitä, kirjoittamisella ei tienaa), eikä sinun tarvitse käyttää kaikkea vapaa-aikaasi. Teet itse valinnat miten paljon haluat kirjoittaa. Saat tietenkin vähentää muita hommia ja keskittyä tähän, siinä ei ole mitään vikaa, mutta se ei ole pakollista. Jos saat edes vähän kirjoitettua viikossa, muutamia tuhansia sanoja, niin se jo riittää.

Vain sinä itse olet päättämässä kirjoitatko liian vähän.

Lisää Chuck Wendigin vuoden kirjoittamisohjeesta voi lukea täältä (pieni varoitus, sisältää hyvin... värikästä kieltä): Terribleminds -blogi