Viikkoraportti: 13 - Novelli on valmis - mitäs sitten?

Oletin novellin tulevan valmiiksi hieman nopeammin, mutta minut yllättäen se valmistui vasta loppuviikosta. Nyt se on aikalailla loppusuoralla ja kaipaa enää toisten silmiä. Seuraavaksi olisikin aika palata romaanin pariin. Mitenköhän se onnistuu?

Viikon elokuva - Kuninkaan puhe
Tullessaan Kuninkaan puhe oli jättimenestys joka voitti arvostelijat, katsojat kuin palkintoraaditkin puolelleen. Oscareissa Kuninkaan puhe voitti lähes kaikki tärkeimmät palkinnot, paras elokuva, käsikirjoitus, miespää- ja sivuosan näyttelijät. Elokuva kertoo Yorkin herttuasta, prinssi Albertista, jolla on todella paha änkyttämisvika. Ongelmaa pahentaa vain se, että hänen on pidettävä julkisia puheita niin yleisön edessä kuin radiossakin. Hän on etsinyt apua kaikilta tohtoreilta ja päätyy nyt viimeisen oljenkorteensa, epäilyttävältä vaikuttavan puheterapeutin Lionel Loguen hoidettavaksi.

En ollut nähnyt elokuvaa tähän mennessä, koska jostain syystä ajattelen että elokuvan on pakko olla käsittämättömän kuiva. Mieti nyt aihettakin, mies jolla on puhevika ja hänen puheterapeuttinsa?

En olisi voinut olla enempää väärässä.

Elokuva onnistui tekemään tästä ongelmasta koskettavan ja merkittävän ja näiden kahden välisen suhteen, puheterapeutin ja potilaan, seuraaminen oli riemastuttavaa. Välillä naurettiin ja välillä, outoa kyllä, jännitettiin onnistuuko  puhe tällä kertaa. Colin Firth sai hienosti vakuutettua että hänellä on puhevika, ja Geoffery Rush oli kerrassaan mahtava puheterapeutin roolissaan.

Päin vastoin kuten uskoin, tämä oli raikas elokuva. Sellainen olo minulla oli sen katsomisen jälkeen. Myös erikoinen kuvaus sai minulta peukut ylös. Kuninkaan puhe on kaiken ylistyksen arvoinen.

The Prestige
Christopher Nolan on yksi suosikkiohjaajistani, joka ei ole pettänyt yhdelläkään elokuvallaan (joskaa Insomniaa en muista kunnolla ja Followingia en ole edes nähnyt, mutta muut ovat napakymppejä!). The Prestige ei ole mikään poikkeus. Elokuva perustuu Christopher Priestin samannimiseen romaaniin jossa kaksi taikuria kilpailee toisiaan vastaan siinä, kuka on paras. Petoksia ja taikuutta 1900-luvun vaihteessa. Pääosissa komeilevat Nolanin luottonäyttelijät Christian Bale ja Michael Caine, sekä Hugh Jackman ja Scarlett Johansson.

Kuten niin monet muutkin Nolanin filmit, elokuva laittaa sinut todenteolla ajattelemaan. Kaikki on huijausta, kuten taikureille sopii. Kaikki huijaavat kaikkia eikä mikään ole sellaista mitä uskoo sen olevan. Ajalla leikitään nerokkaasti, jatkuvasti hypitään eri ajoista toiseen, nykyhetki, mennyt ja monet ajat siinä välissä, ja kokoajan Nolan onnistuu pitämään sen kaiken kassassa.

Nerokas elokuva. Elokuvan miljöö on mieltä kutkuttava ja koko toteutus mahtava aina viimeiseen loppu käänteeseen asti. Suosittelen lämpimästi. Hienoa tarinankerrontaa ja hämäystä.

"Are you watching closely?"

Tulevaa materiaalia
Keskiviikkona on erityisen hieno päivä, sillä julkaisen kirjailija Piia Kaikkosen haastattelun. Kirjailijoiden haastattelut ovat aina erityisen hienoa luettavaa, mutta nyt erityisesti: Kaikkosen tarina on niin kannustava ja inspiroiva, että pistää varmasti vauhtia omaan kirjoittamiseen! Tässä välissä onkin hyvä käydä vilkaisemassa aiempi haastatteluni Nina Hurman kanssa (linkki!).

Perjantaina jatketaan samalla teemalla ja julkaistaan samaten vihdoin Piia Kaikkosen esikoisen, Kuoleman varjo, arvostelu.

Tällä hetkellä luen Gene Wolfen Sovinnontekijän kynttä, joka on jatko-osa Kiduttajan varjolle (linkki sen arvostelulle) (monta varjoa pariin viikkoon, minä huomaan).

Luen myös jo kauan sitten ostamaani Batman: Riivattu ritari -sarjakuvaa. Loebin karmiva tarina ja Salen hrr, niin yksinkertainen ja kaunis taide. Tämä ei voi muuta kuin toimia. Oi, miksi olen lykännyt tätä hetkeä niin pitkään!

Omaa kirjoittamista
Eli tämä viikko tuli kirjoitettua erään 1890-luvun suurimman taikurin tarina J.H. Erkon kilpailuun (mikä kilpailu, kysyt, ja minä kerroin siitä viimeksi). Aluksi pelkäsin etten mitenkään pysty pitäytymään aikataulussa joka kisaan oli laitettu, koska huomasin kisan näin myöhään, mutta yllätyksiä tapahtuu. Kuten yllä mainittu, tekstini tuli valmiiksi. (Ja joka ei vielä tajunnut, niin kyllä, katsoin the Prestigen jälleen kerran tämän tarinan kanssa (ja hyvä että katsoin))

Omasta mielestäni siitä tuli jopa varsin kelpo tarina. Enää se kaipaa vain muiden arvioiva mielipiteitä, jotta nähdään mitä muut ovat siitä mieltä. Kirjoittaminen on myös ollut pirun hauskaa. Pidän tarinasta ja olen mielestäni saanut siihen hyvää jännitettä. Täytyy myös tuoda esille se, minkä sanoin aiemmassa kirjoitusartikkelissa novelleista (linkki), että yksi selvä plussa on miten voi kokeilla eri tyylejä. Nytkin kirjoitin ensimmäistä kertaa minä-persoonassa. Hauska kokeilu, ja nyt tiedän, että ehkä voin kirjoittaa pidemänkin tekstin niin. Toinen plussa on se, että tähän koko tarinaa meni vain se reilu viikko, ei sen kauempaa.

Mutta tarkemmin tästä viikosta:

Viikko 6.1. – 12.1 – Taikuri novellia

Ma: Kirjoitin Taikuri –novelliini viimeisiä tapahtumia. Aika jännittävät tapahtumat näyttää olevan! Kirjoitin kahdessa kolmenvartin setissä noin 2000 sanaa.

Ti: Taikuri –novellin loppukohtausta parin tunnin ajan ja 2 500 sanaa. Tällä kertaa todella hyvä kirjoitushetki. Toki hetki kesti ennen kuin pääsin käyntiin, mutta sitten kun pääsin sanoja vain rullasi ulos. Ja nyt täytyy sanoa, että olen kyllä ylpeä siitä, minkälaisen lopetuksen olen luonut. Pidän siitä, todella paljon! Huomenna vielä viimeistely ja sitten hiomista.

Ke: Tänään oli hieman kiireisempi päivä ja blogi vaatii aina keskiviikkoisin erityishuomiota. Sain kuitenkin reilussa tunnissa 1 300 sanaa. Novellin loppu loittonee kokoajan luotani, mikä ei sinänsä haittaa, loppu samaan aikaan vain paranee, mutta minulla on kuitenkin joku takaraja johon olisi pysähdyttävä. Jos kohta saisi tämän viimeisteltyä?

To: Taikuri –novellin vihdoin päätökseen, ja itse asiassa yllättävään sellaiseen! Luulin että tämä loppuu jännästi, mutta loppuikin haikeasti. Hieno lopetus, uskon ainakin. Se vaati vielä kolmenvartin ja 940 sanan ponnistuksen, jolloin ensimmäinen raaka versio on 13 000 sanaa ja tasan 40 liuskaa. Uujee! (Joskin monta hyvää kohtausta jäi pois, koska ne eivät tämänkaltaiseen lopetukseen oikein sovi. Lopetus on nyt hyvä, kaikki menee hyvin, mutta olisi paljon ylimääräistä jota haluaisin kertoa tarinasta. Katsotaan saanko ujutettua ne sinne.) Tuli vielä kirjoitettua 300:n sanan lisäkohtaus, joka ehkä tulee mukaan. Huomenna sitten enemmän kun käydään teksti alusta läpi.

Pe: Aikaa löytyi, mutta myrsky ja mylväys, sairaus joka oli vaivannut jokaista läheistäni, oli vihdoin saanut minustakin otteensa! Aamulla minulla oli vajaa neljä tuntia, mutta en siitä paljoa hyötyä saanut. Keskittyminen oli tuskallisen vaikeaa. Yritin jotain saada aikaan, kirjoitin vähän blogiini, mutta tämänkin jouduin tekemään uudestaan myöhemmin. Illalla oli vähän freesimpi olo jolloin kirjoitin sen uuden lupaamani kohtauksen.

La: Oikolukemista. Aamulla saatiin monen tunnin aikana ensimmäiset 36 liuskaa oikoluettua (se miten teksti muuttui ilmoitetusta 40stä 46een sivuun (ja viiteentoista tuhanteen sanaan), on mysteeri johon edes eilinen ylimääräinen kohtaus ei vastaa). Illalla vielä viimeinen oikoluku ja sitten koko novelli käyty läpi ja valmiina esiesilukijalle!

Su: Ja sitten… mitä sitten? Novelli on käyty läpi, joten lienee aika palata romaanin luokse. Mutta miten onkaan käynyt juuri niin, että kohtaus jossa romaanissani olen, on äärimmäisen vaikea kirjoitettava? Tai ei, itse kohtaus ei ole hankala, vaan mitä nyt tapahtuu. Tiedän aiemman ja tiedän myös mitä sen jälkeen tulee tapahtumaan (joskin hämärästi). Mutta mitä tässä välissä on? Sehän se mysteeri on joka tekee kirjoittamisesta niin kirotun vaikeaa. Reilut 1000 sanaa.

Viikon saldo: Taikuri novelli valmiiksi, reilut yhdeksän tuhatta sanaa sekä tekstin ensimmäinen oikolukeminen, ja Onnellista miestä reilut 1000 sanaa

Kaiken kaikkiaan viikkohan meni todella hyvin. Kirjoitin hyvään tahtiin ja sain myös ensimmäisen oikolukemisen tehtyä. Mutta, mutta, mutta. Koska nyt viime päivinä on mennyt tahmaisesti, niin tuntuu koko viikko mennen pilalle. Eli nyt täytyy vain työntää tuo ajatus sivuun ja ajatella (miten onkin) että viikko on mennyt hyvin. Jes!

Nyt kun tein novellin valmiiksi, muistin että minullahan on muutamiakin novelleja jotka ovat vaihtelevasti lähes valmiita. Löytyisi itse asiassa yksi novelli joka pitäisi vielä kerran käydä minun puolesta läpi ja hieman leikata siitä ylimääräistä rasvaa, yksi joka pitäisi lukea nyt kun sen kirjoittamisesta on muutama kuukausi ja päättää kuinka paljon se vaatii työtä ja sitten on niitä, jotka kaipaavat vielä ihan kirjoittamista.

Koska sain tämän novellin valmiiksi, minua alkoi heti kiinnostamaan myös nämä muut keskeneräiset projektit. Olisi kiva saada valmista ja hei, eihän siinä oikeasti mene kauaa kun saa jonkun tekstin sellaiseen kuntoon, että sen voi näyttää muille. (Totuushan on, että viime vuonna en saanut kuin mitä, yhden, tarinan valmiiksi viime vuonna. Voiko se niin olla? Kaikki muut olivat keskeneräisiä. Nyt olen tehnyt viikkoon yhden ja elämme tammikuun 12. päivää.)

Mutta tiedän myös, että nämä ovat osittain vain syitä koska en halua kirjoittaa romaaniani sillä siinä on hankala tilanne. Olen ollut aiemminkin tässä, kirjoitin Pysähtynyttä taivasta, ja tarina oli 85% valmis, mutta koska olin kohdassa jota en osannut viimeistellä, koko teksti jäi limboon yli vuodeksi. Nyt niin ei voi, eikä saa käydä.

Ensi viikolla pitäisi selvittää miten tämä romaani lähtee kohti loppua, sillä sinne ei pitäisi olla enää pitkä matka. Mieluiten selvittäisin sen heti maanantaiksi.