Kirjoittamisesta: Koska tarina on valmis

Eli kuinka pitkään sinun tulisi kirjoittaa ja hioa yhtä tarinaa, koska se on "valmis", koska voit siirtyä toisen tekstin pariin ja miksi ja miten esikoiskirja on erityistapaus?

Miljoonan taalan kysymys siinä niin. Miten pitkään sinun pitäisi käyttää aikaasi tekstisi kanssa, koska se alkaa olla jo epätoivoista ja pitäisikö sinun siirtyä suosiolla muiden projektien kimppuun? Miten pitkään esikoistekstiä voi edes työstää, kuin kauan se on järkevää?

Tähän on lukuisia eri mielipiteitä ja esimerkki tapauksia, joista tuon nyt muutaman esille. Oli ajatuksesi mikä tahansa, niin mitä luultavammin olet väärässä sen suhteen, kuinka pitkään yhtä tekstiä oikein voi työstää.

Koska kirja on valmis?
Pahoittelut niille, jotka odottivat selvää vastausta, sitä ei nimittäin ole. On täysin mahdotonta sanoa, koska kirja on valmis. Siihen vaikuttaa lukuista eri asiat, niin itse kyseessä oleva teos kuin kirjailija itsekin.

"Ei koskaan", voisi joku sanoa, ja hän olisi oikeassa ja täysin väärässä. Oikeastaan siitä tässä jutussa on enemmänkin kyse: Koska on oikea vaihe sanoa, että nyt riittää? Sillä sinähän voit kirjoittaa kirjaasi lähes loputtomiin. Voit halutessasi kirjoittaa koko ikäsi yhtä mestariteosta, mutta se ei taida olla järin järkevä vaihtoehto, eihän? Sen sijaan jossain kohti tekstille on sanottava, että nyt se on parasta, mitä minä tällä hetkellä voin tehdä, jonka jälkeen on aika siirtyä uusien tekstien pariin.

On vaikea antaa minkäänlaista neuvoa tai vinkkiä sen suhteen, koska kirja tulisi jättää rauhaan. Sinun tulisi hioa ja korjata sitä, muttei ikuisesti. Ainoat merkit tiedät sinä ja testilukijasi.

Koska sinä alat olla siinä vaiheessa, että olet tyytyväinen siihen ja voit hyvillä mielin antaa sen suurelle yleisölle luettavaksi? Koska uskot, että tämä on parasta, mitä tällä hetkellä voin tehdä? Ja koska yleisö vastaa, että se tosiaankin on heidän mieleensä?

Ajallisesti, sekä vaiheittain
Jotain on kuitenkin sanottavan, joten sanon näin: kokemukseni mukaan yhden kirjan kirjoittamiseen käytetään keskimäärin reilu vuosi. Se voi sisältää jatkuvaa työtä, tai sitten välissä on useamman kuukauden tauko jossa otetaan etäisyyttä omaan tekstiin. Ajassa se on kuitenkin usein sama. (Asia on eri kun otetaan ammattikirjailijat jotka kirjoittavat useaa kirjaa samaan aikaan, joskin heilläkin menee usein yhden kirjan valmiiksi saamiseen vähintään se vuosi (näin olen ainakin ymmärtänyt)) Kirjasta riippuen voi myös vaihdella, joku voi rustata dekkarin muutamaan kuukauteen, eeppistä fantasiaa voidaan suunnitella ensin vuosia ja kirjoittaa muutaman vuoden.

Nopeaa hommaa kirjoittaminen ei siis ole, eikä sitä tulisi kiirehtiä turhan vuoksi.

Tähän sisältyy seuraavat (ilmiselvät) vaiheet: Tehdään mahdolliset muistiinpanot, tarinan runko ja kirjoitetaan tarina. Tämän jälkeen palataan alkuun ja korjataan virheet ja epäloogisuudet, jonka jälkeen annetaan se toisille luettavaksi. Sitten korjataan heidän mielipiteiden mukaan, annetaan luettavaksi ja mahdollisesti korjataan vielä lisää. Kuten sanottu, jos mahdollista niin tässä kohti olisi hyvä itsekin etäännyttää itsensä tekstistä, jotta sitä voi seurata jollain tavalla objektiivisesti.

Ennen kuin julistat kirjasi valmiiksi maailmalle, hae jostain ulkopuolisia mielipiteitä. Et voi koskaan katsoa sitä samalla tavalla kuin uusi lukija kykenee, joten sinä haluat kuulla joltain tämän mielipiteen. (Kasvaako hahmojen suhde realistisesti, onko kirjan tempo liian nopea, hidas, yllättääkä tämä juonenkäänne...) Sen jälkeen on tehtävä mahdollisia korjauksia, jos niitä ilmenee.

Useilla tämä hiomisvaihe syö eniten aikaa, enemmän kuin itse kirjoittaminen. Kirjailijasta riippuen uudelleen työstämisvaiheet voivat vaihdella yhdestä aina kymmeniin. Voisin veikata, että neljästä kuuteen voisi olla hyvin tavallisia lukuja. Se tarkoittaa tekstin läpi käymistä kirjoittamisen jälkeen neljästä kuuteen kertaan. Riippuen paljonko on korjattavaa, se voi olla vain läpiluku jossa etsitään kirjoitusvirheet tai kokonaiset juonien korjaaminen.

Toisilla juuri tekstin eteenpäin antaminen on kaikista vaikeinta. Koskaa teksti ei tunnu olevan itselle tarpeeksi hyvä, missä kohti aletaan hioa tekstiä loputtomuuksiin. Lopulta päädytään tilanteeseen, jossa oma teksti ei muistuta enää sitä, mitä sen oli aluksi tarkoitus olla, eikä se herätä enää samanlaista mielenkiintoa.

Toisten palaute on kuitenkin kaikista hyödyllisintä oppia sinulle, vasta silloin tiedät oletko onnistunut ja missä. Ja koska et itse voi tietää, onko se todellakin mestariteos joksi sitä luulet, anna se ensin hieman rajoittuneemmalle yleisölle luettavaksi ennen kuin tarjoat sitä kaikille vastaan tuleville.
Tämä onkin kirjan laadun kannalta ehkä tärkein vaihe.

Erikoishuomio: esikoiskirjasi
Sanotaan, että paras mahdollinen on tapahtunut: olet saanut kirjasi julkaistua.

Faktahan on, että Suomessa julkaistaan tällä hetkellä täysin käsittämätön määrä kirjoja (valitettavasti en löytänyt luotettavaa tietoa mistään, vain tämän tekstin vuodelta 2012, jossa väitetään määrän olevan 15 000 kirjaa vuodessa (tähän on mitä luultavammin laskettu myös tieto- ja oppikirjat sekä muu ei-fikitivinen kirjallisuus)).  Kustantamot julkaisevat vuosittain vain murto-osan kaikesta jota heille lähetetään, yleensä alle prosentin.

Ylipäätänsä se, että sinä, kaikista ihmisistä sinä, olet läpäissyt tuon seulan ja saanut kirjasi julkaistua, on mahtava asia. Vielä hienompaa on se, että koska olet esikoiskirjailija, sinä saat ylimääräistä huomiota. Jostain syystä ihmisiä todellakin kiinnostaa esikoiskirjailijat ja heidät nostetaan aina ylös. Helsingin Sanomatkin julkaisevat käytännössä vain esikoisten arvosteluja.

Erityisen tärkeää on, ettet nyt pilaa tätä mahdollisuutta. Jos pääset siihen vaiheeseen, että saat toisen julkaistua, tilanne on jo paljon vaikeampi. Ei yleisöä tai mediaa kiinnosta toisen kirjan julkaisevat henkilöt. Silloin on tehtävä jo todellista työtä markkinoinnin vuoksi. Harvoin on edes täysin varmaa, että sinä saat seuraavaan kirjasi kustannettua.

Tämän takia sinun on kirjoitettava paras kirja, mitä sillä hetkellä pystyt tekemään jotta voit vakuuttaa kaikki, että kyllä, sinä osaat tämän homman. Sinä et halua lähettää raakiletta jonka luettuaan kukaan ei enää muista nimeäsi. Aikana jona kirjoja julkaistaan niin paljon, että useat kirjailijat jäävät kokonaan huomiotta, et halua tuhlata parasta mahdollisuuttasi.

Siltikään, tämän ei ole tarkoitus lamaannuttaa sinua täysin niin, ettet kykene lähettämään mitään. Sillä onko se silloin yhtään parempi tilanne?

Esimerkit - Mies joka julkaisi mestariteoksen ja mies joka julkaisi useita teoksia
Ymmärtääksesi parhaalla mahdollisella tavalla mistä valinnasta on kyse, otan nyt kaksi amerikkalaista fantasiakirjailijaa esille.

Toinen on Patrick Rothfuss.

Vuonna 2007 hän julkaisi esikoisteoksensa, the Name of the Wind, joka on myös suomennettu Kirjavan toimesta, Tuulen nimi. Välittömästi kirjan julkaisun jälkeen Rothfuss nousi yhdeksi kuumimmaksi fantasiakirjailijaksi mitä löytyy. Hänen kirjansa oli jättimenestys ja voitti palkintoja.

Toinen on Brandon Sanderson.

Hän on niin ikään amerikkalainen fantasiakirjailija. Vuonna 2005 hän julkaisi ensimmäisen kirjansa, joka sai postiivisia arvosteluja, muttei mitään Rothfussin kohua vastaavaa.

Tässä meillä on kaksi kirjailijaa, joista Rothfuss on selvästi menestyneempi, hän työsti kirjaansa pidempään ja löi itsensä välittömästi läpi.

Mitä se vaati, että Rothfuss pystyi ylittämään kaikki konkarit esikoisellaan? Ei vähempää kuin yhdeksän vuotta Tuulen nimen kirjoittamista. Hän halusi tehdä parhaan kirjan johon kykenee ja suuriyleisö näytti olevan sitä mieltä, että hän onnistui siinä. Esikoisen jälkeen Rothfuss on julkaissut vuonna 2011 jatko-osan kirjalleen. Jatko-osa ei jäänyt yhtään ensimmäisen varjoon. Se nousi New York Timesin Best-seller listan ykköseksi. Trilogian kolmatta osaa odotetaan kuin kuuta nousevaa.

Sanderson taas valitsi toisen tien. Hän on nopea kirjoittaja ja sen näkee. Esikoisensa jälkeen Sanderson on julkaissut nopealla laskemisella (joskin voin olla väärässä) 16 romaania ja läjän novelleja ja useita lyhyt romaaneja. Hänen uusimmat teoksensa ovat yltäneet New York Timesin ensimmäiselle sijalle kuudesti ja hän on voittanut kasoittain palkintoja eri teoksistaan. Hänen teoksiaan ei ole suomennettu.

Näissä molemmissa on selvästi omat puolensa, joita tulisi harkita. En ehkä lähtisi suosittelemaan yhdeksän vuoden kirjoitusurakkaa, mutta se kannattaa pitää mielessä: joku on sen jo tehnyt. Jos itse kirjoitat parikin vuotta esikoistasi, niin se on vain hetki tuon rinnalla. Ja kyllä, on mahdollista lyödä itsesi isosti läpi heti ensi yrittämällä, mutta se voi vaatia hyvin paljon aikaa ja vaivaa.

Miksi en kuitenkaan suosittele kirjoittamaan loputtomasti yhtä kirjaa, johtuu siitä että kirjoittamalla tuossa yhdeksässä vuodessa vaikka neljä-viisi kirjaa opit prosessin aivan uudella tavalla. Joudut ja pääset näin harjoittelemaan kirjan jokaista osa-aluetta moneen kertaan ja opit kirjoittamista paljon laajemmin. Se antaa paljon enemmän kokemusta kuin yhden kirjan jatkuva hiominen.

***

Mitä tästä kaikesta tulisi ottaa irti, olisi ensinäkin se, että et halua lähettää keskeneräistä tekstiä luettavaksi. Minulla on itsellä todella usein tunne siitä, että nyt riittää (olen huono editoimaan ja oikolukemaan) ja silloin saatan sortuakin näyttämään tekstiä vaikka se vaatisi vielä muutaman lukukerran. Viime aikoina olen kuitenkin pakottanut itseni kirjoittamaan ja hiomaan tekstejäni enemmän, ja niin sinunkin tulisi tehdä.

Haluat kirjasi, varsinkin esikoisesi olevan paras mahdollinen kirja, jonka sillä hetkellä voit kirjoittaa. Kustantajat ottavat vain murto-osan teksteistä vastaan, joten keskeneräisellä tekstillä ei ole alkuunkaan mahdollisuuksia. Ja mitä jos kirjoitat "vain keskinkertaisen" romaanin, ja sitten seuraavalla kerralla paremman? Silloin voi olla jo todella vaikeaa saada itseensä enää huomiota ja julkisuutta.

 "Paras teksti, jonka sillä hetkellä pystyt kirjoittamaan", on kuitenkin tämän "ohjeen" tärkein osa. Sinun on muistettava, että jossain kohti parasta on julistaa teksti "valmiiksi", ja siirtyä toisten tekstien pariin. Haluat totta kai kirjoittaa valmiin tekstin, mutta sinun on myös arvioitava itse, koska siitä pitää päästää irti. Opettele mielummin kirjoittamaan kirjoja, älä yhtä kirjaa. Sinä kehityt jatkuvasti ja jos teksti ei ole mielestäsi hyvä, ota toinen projekti käsittelyyn ja kirjoita se aiempi teksti myöhemmin loppuun.

Ja vielä pieni fakta
Harva esikoiskirjailija todella on esikoiskirjailija tarkoittaen tässä sitä, että useilla on taustalla aiempia ei-niin-hyviä-kirjoja. Kaikki julkaisseet kirjailijat eivät todellakaan saa ensimmäistä kirjaansa julkaistua, tässä esimerkkinä jälleen Sanderson joka oli kirjoittanut (jos muistini ei pahasti temppuile) ainakin neljä kirjaa ennen kuin sai ensimmäisen julkaistua.

Jos teksti ei tunnu etenevän, niin jätä se rauhaan ja ota toinen tilalle. Mutta jos näin teet, niin älä vaan ajattele että olet tuhlannut aikaasi. Jokainen merkki, sana ja sivu kehittää taitojasi vähän enemmän.