Brian Azzarello on suosittu käsikirjoittaja, joka on kirjoittanut muun muassa 100 Bullets sarjan sekä Vartijat ennen Koomikko ja Rorscachin, joissa jälkimmäisessä kuvittajana oli myös tässä nähtävä Lee Bermejo. Parivaljakko on luonut myös toisen, samanlaisen sarjakuva-albumin, Lex Luthor: Man of Steel, joka seuraa niin ikään Teräsmiehen suurinta vihollista.
Jokeri siirtää huomion Batmanista sen viholliskasvoihin. Nimikkopsykopaatti on tarinan päähenkilö, joskin tarinaa seurataan erään täysin nimettömän ja mitättömän konnan näkökulmasta. Jokeri on jostain tuntemattomasta syystä saanut vapautuksen Arkhamin mielisairaalasta, sillä huhujen mukaan hän on parantunut. Oli syy mikä tahansa, Jokeri on yhä psykopaatti ja palattuaan takaisin tähän maailmaan, hän on päättänyt valloittaa Gothamin takaisin itselleen.
Tarina sarjakuva-albumissa ei ole erikoisimmasta päästä. Se suuntaa vauhdilla pääjuonen kimppuun, mutta silti siitä tuntuu puuttuvan suuret tapahtumat. Erinäisiä hahmoja tavataan, mutta vaikka hahmot olisivatkin tuttuja, kuten Pingviini tai Arvuuttaja, jäävät nämä tapaamiset suhteellisen lyhyiksi ja merkityksettömiksi. Azzarello on hakenut tällä versiollaan realistisuutta, ja esimerkiksi Croc on vain valtava mies, joka syö jotain(?) lihaa. Tämä lähestymistapa kokee toisinaan ristiriitaisia hetkiä, kun ruudulla näkyy jotain todella ylilyötyä, kuten kun yksi uhri kuoritaan kokonaan nahasta. Tässä maailmassa Jokeri todellakin on armoton psykopaatti, ja varsinkin albumin viimeisillä sivuilla tapahtuu todella kammottavia tekoja.
Tarinan kertoja, Jonny Frost, ei myöskään tuo tarinaan mitään uutta. Tarina on tyypillinen, tavallinen ihminen seuraa jotain erikoista, mutta Frost ei onnistu muodostumaan omaksi hahmokseen. Hänen lyhyt, yksinkertainen tarinankaari on nähtävissä jo kaukaa. Ainoastaan loppu saa aikaan toivottuja, hyviä fiiliksiä.
Bermejon taide ei Jokerissa yllä läheskään samalle tasolle, kuin Vartijoiden Rorscachia kuvatessa. Tyyli on yhä samanlainen, kuvat ovat rosoisia ja täynnä karkeita kulmia, mutta siitä puuttuu viehkeys, joka loisi kuvista todellakin kauniita. Hahmot näyttävät liiankin usein olevan laskuhumalassa tai muuten vain väsyneitä, tai sitten siltä kuin heidän kasvonsa olisivat kärsineet kammottavista epämuodostumista. Paikka paikoin keskellä sivua saattaa olla tavallista kauniimpi, maalattu kuva, mutta koska nämä ovat satunnaisia otoksia, tuntuvat ne osittain jopa häiritsevän tyyliä ja rikkovan sen yhtenäisyyttä.
Jokeri ei tee mitään ällistyttävää, mutta se on silti mielenkiintoinen sarjakuva. Jos lukija on kiinnostunut näkemään lisää Gothamin synkemmästä puolesta, on Jokeri tähän oikein hyvä valinta. Tietyt kohdat iskevät varmasti, ja jos jotain, albumi ainakin onnistuu muistuttamaan, miksi Jokeri on yksi kammottavimmista Batmanin vihollisista.
Jälkikeskustelu - ei sisällä juonipaljastuksia
Jos ollaan ihan rehellisiä, en ole heikkona ainoastaan Batmaniin. Minä nimittäin rakastan samalla tavalla myös fiktiivisiä pahiksia ja hirviöitä. Ja Jokeri? No, kun kaksi yhdistetään, niin eihän siitä voi tulla mitään muuta kuin kruunaamaton kuningas. Joten kyllä, pakkohan Jokeri oli lukea.
En osannut aivan päättää, oliko tässä albumissa hienoa vai ei, se, että Jokeri näyttää Yön ritarin Jokerilta. Design on hyvin samanlainen, realistinen, kuten muitakin hahmoja kuvatessa. Ehkä se meni fifty-fifty, kuten niin moni muukin asia tämän kirjan kanssa. Toisinaan se onnistui todella hienosti ja toisinaan jokerin kasvot halkaiseva haava näytti kammottavalta ydinsädetulehdukselta.
Tämä on muutenkin näitä kirjoja, jotka ovat tyytyväisen keskinkertaisia, mutta jonka luettua harmittaa sen, miten hyvä se olisi voinut olla. Tässä on kaikki ainekset kasassa luoda jotain hienoa ja uutta, tai vaikkei sitä, niin hioa vanha ja hyväksi todettu täydelliseksi. Jokerille voitaisi tuoda uusia puolia tai pureutua häneen entistä syvemmälle, mutta nyt kumpaakaan niistä ei tapahdu. Samaten nämä suuret badass kohtaukset loistavat poissa olollaan.
Huokaus.
Harmihan se on. Silti, kyllä Jokerin läpi lukee. On sitä paljon parempia Batman, ja Jokeri, tarinoita lukenut, mutta minkäs sille voi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti