Viikkoraportti: 45 - Vuosien odotus

Olen odottanut Sin Cityn jatko-osaa siitä lähtien, kun siitä ilmoitettiin ensimmäisen kerran. Elokuvan kuvausten suunniteltiin alkavan vuonna 2006. Toinen hetkinen on mennyt siinä kun odoteltiin opiskeluun palaamista. Ajatella, tällä viikolla molempien odotus päättyi.

Viikon elokuva: Sin City: A Dame to Kill For
Ensimmäinen Sin City elokuva ilmestyi teattereihin vuonna 2005. Elokuva ihastutti monet ulkonäöllään, jossa sekoitettiin mustavalkokuvausta sarjakuvasta tuttuihin kuviin. Ohjaaja Robert Rodriguez teki selväksi, että halusi kuvata muutkin Frank Millerin Sin City sarjakuvat, mutta tätä saatiin odottaa lähes kymmenen vuotta. Nyt Dame to Kill For on saapunut teattereihin.

Kuten edellinenkin osa, kertoo Sin City useita tarinoita, jotka yhdistyvät toisiinsa. Karut miehet haluavat kostaa sortajille ja pelastaa kohtalokkaita naisia, mutta tämäkin käännetään päälaelleen, eivätkä naiset aina tarvitse pelastusta. Kukaan ei ole Sin Cityssä turvassa ja kaikkia odottaa synkkä kohtalo.

Alkuperäinen Sin City on minulle hyvin tärkeä ja se on ylivoimaisesti eniten katsomani elokuva.  Myöhemmin kun olen päässyt lukemaan sarjakuva, on Frank Millerin alkuperäisteos mykistänyt ja voittanut minut orjallisesti puolelleen. Tätä osaa odotettiinkin kuin kuuta nousevaa, mutta pahin näyttää toteutuneen: vuosien myötä Rodriguez on hairahtanut tieltä.

Jatko-osassa on monia ongelmia, tai niiltä ne ainakin tuntuivat suurfanille. Parhaiten näitä ehkä kuvaa Marvia näyttelevän Mickey Rourken turvonneet ja liian "ehostetut" kasvot: elokuva tuntuu levinneen kaikkialta epämieluisaan suuntaan ja ehosteet käyvät itseään vastaan. Ensimmäinen elokuva vaikutti maltillisella värien käytöllä mustavalkokuvauksen seassa, sillä jokaisella väritetyllä elementillä oli jokin hyvin tärkeä merkitys. Tällä kertaa väriä on läiskitty sinne tänne vain koska se on hienoa, sen tarkoittamatta yhtään mitään. Moni muukin hieno efekti on "pilattu" käyttämällä sitä liian usein ja väärissä kohdissa, sillä nämä toimivat juuri siksi, että ne olivat niin tarkoituksellisia ja ilmestyivät vain tärkeissä kohdissa.

Näyttelijöitä tuntuu myös vaivaavan jokin, sillä moni tekee todella laiskalta näyttävää työtä. Uusi kasvo Josh Brolin tekee vaikuttavimman roolin Dwightina. Jessica Alban aiemman varma Nancy tuntuu osittain pelleiltyä alkoholismin kanssa eikä Marvkaan saa itseään niskasta kiinni, vaikka ääni onkin yhä kohdallaan. Joseph Gordon-Levittin suoritus on ok-tasoa, vaikka hänen tarinansa ei juurikaan anna mahdollisuuksia näyttää kykyjään. Muut valinnat, joissa vanha näyttelijä on korvattu uudella, tuntuvat pyhäinhäväistykseltä, ja huonolta sellaiselta. Edesmenneen Michael Clark Duncanin korvaaja on kuin taikinasta tehty pullapoika, kaukana suuresta ja uhkaavasta.

Tarinointi tuntuu samaten köykäiseltä. Kun tarina päättyy ja uusi alkaa, jää katsoja ihmettelemään loppuiko se tosiaan tähän. "Parhaan" vedon vetää Gordon-Levittin antiklimaattinen loppu, jonka ei voi uskoakaan olevan loppu. Hahmot työskentelevät aiempaa enemmän yhdessä hämärtäen eri tarinoiden rajoja, mutta tämä tuntuu paikoittain pakotetulta. Seassa on paljon hölmöjä valintoja ja osittain jopa elokuvan itsensä parodiointia, jota ei voi oikein ymmärtää.

Itselle tärkeä elokuva saa purkautumaan ja tökkimään pikkuasioita, mutta minkäs sille voi. Ei Dame to Kill For huono elokuva ole, se ei vain yllä ensimmäisen tasolle. Ehkä tämäkin pitäisi nähdä uudestaan, vaikka minusta tuntuu, ettei Rodriguezilla vain ole juttu enää hanskassa. Toiminta on tässä yhä hauskan ylilyötyä eikä sitä katsoessa voi olla pudistamatta nauraen päätä. Sin Cityn kaltaista elokuvaa ei vain ole olemassa, ja siksi yksinään se on merkittävä. Mustavalkoinen maailma, jossa karut miehet toimivat omina kertoja ääninään saa jalat tutisemaan, mutta kun tämä vain olisi osattu paremmin.

Mites lukijat, mikä on teidän SE elokuva, joka on nähty kerta toisensa jälkeen? Mikä tekee siitä yhdestä niin hyvän, että sen voi nähdä aina vain uudestaan?

Tulevaa materiaalia
Nyt se on henkilökohtaista. Tämä tuttuakin tutumpi lausahdus saa osassa katsojissa kylmiä väreitä aikaan: Miksi?! No niin, miksi? Tätä tutkitaan ensi viikolla, sillä sille on harvinaisen hyvä selitys.

Perjantain kirja-arvostelu on amerikkalaisen sarjakuvatekijän Warren Ellisin Gun Machine. Toiminnallinen kirja herätti monen monituisia fiiliksiä, mutta sai ainakin kiinnostumaan miehen muusta tuotannosta.

Sarjakuva-arvostelu is back, mutta ei kylläkään Ellisin kautta. Viime vuonna julkaistut Vartijat Ennen sarja herätti huonoja fiiliksiä, minkä ei tulisi yllättää. Ensimmäinen teos kun on sen verran legendaarista tasoa, niin miten muut voisivat kertoa sille esiosia? No ei näköjään mitenkään. Siltikin oli pakko katsoa minkälaisia ne muut osat ovat: eli Before Watchmen: Ozymandias / Crimson Corsair.

Omaa kirjoittamista 
Viime viikolla kerroin avoimen yliopiston hakujen alkaneen ja nythän ne onkin jo omalta osaltani päättyneet, ilmoittautumiset ovat nimittäin jo tehty. Tässä eletään jänniä aikoja, sillä en ole opiskellut yhtään mitään pariin vuoteen. Kun sain selville sen, mitä kaikkea on tarjolla, jouduin miettimään paljonko oikein haluan opiskella näin alkuun. Päätin lopulta aloittaa kunnon rytinällä.

Tämän syksyn aikana on siis aika aloittaa englannin, luovan kirjoittamisen ja yleisen kirjallisuustieteen opinnoilla.

Englanti ihan vain siksi, että kieli kiehtoo minua ja haluan oppia sitä lisää. Olen täälläkin jo vähän keskustellut siitä, että kirjoittaisin jossain kohti englanniksi. Tämä on selvä takaa-ajatus, vaikka onkin monen vuoden ehkä-suunnitelma.

Yleinen kirjallisuustiede tarjoaa kurkistuksen siihen, mistä aineessa on oikein kyse. Oletan tämän olevan se, joka minua kiinnostaa yliopistossa, ja sinne hainkin nyt syksyllä. Kyse on verkkokurssista, mikä ei ole minulle paras oppimistapa, mutta sillä on selvittävä. Pidän tätä ainoana "oikeana" kurssina näistä kolmesta. Olen varma, että tämä on myös nopeasti hyödyllisin, joko huomaan pitäväni aineesta ja se auttaa minua hakemaan pääsykokeisiin, tai sitten tajuan välttää ainetta.

Luova kirjoittaminen taas... no, pitääkö selittää? Olen hieman skeptinen tämän hyödyllisyydestä, mutta se ei minua yhtään hidasta. Saa ja joutuu kirjoittamaan ja pääsee tapaamaan muita kirjoittajia, mikä on itselle valitettavan harvinaista.

Odotan tätä innolla, sekä pienellä kauhulla. Toivottavasti aika riittää ja pää kestää. Opiskelemaanhan tässä kuitenkin halutaan, joten olen (tällä hetkellä, ajatustasolla) valmis tekemään töitä sen eteen.

Tällä sekunnilla on kuumetta, ja koska olen tullut äitiini, en sairasta kuin kerran vuodessa. Mutta silloin, oi, oi, silloin kun sairastan. Sitten kyllä pistetään koko mies sekaisin niin, ettei sitten kyllä mitään tehdäkään.

Toivotaan, että tästä selvitään nopeasti elossa.