Viikkoraportti: 48 - Hetkeksi jäähylle

 Neljäkymmentäkahdeksan viikkoa viikkoraporttia on pitkä aika ja monta sunnuntaita, mutta nyt on aika pistää tälle osiolle paussi. Alempana on hetkeen viimeinen elokuva-arvostelu ja myös syyt, miksi tulen laittamaan tämän osion tauolle. Sen enempää ei tarvitse huolehtia, muu blogi jatkaa täysin ennallaan.

Viikon elokuva: 12 Years a Slave
Vuoden 2013 parhaan elokuva-, käsikirjoituksen- ja naissivuosan -Oscar-voittaja 12 Years a Slave kertoo Solomon Northupin tarinan. On vuosi 1853 ja Solomon on vapaa musta mies, kunnes täysin odottamatta hänet kidnapataan ja myydään orjaksi. Hänen ei sallita muistaa menneisyyttään ja kuten muiden tapauksissa, orjuuttajat tekevät kaikkensa nujertaakseen omaisuutensa. Northup on tehnyt kuitenkin päätöksensä selviytyä.

12 years on selvästi Oscar-materiaalia. Elokuvan kantava voima on vahvassa tunnelmallisuudessa, jossa tapahtumille ei anneta syyttävää tai kehuvaa leimaa. Tapahtumat vain ikään kuin ovat ja niitä seurataan sivustakatsojan roolista. Elokuvan harvat väkivaltaiset kohtaukset liikkuvat eteenpäin näyttelijöiden voimalla, katsoja kun voi vain seurata, kuten niin moni muukin tapahtuman todistava. Ajatuksia herättävä on osuva termi elokuvalle, sillä se saa pohtimaan miten hirveistä teoista todellakin on kyse.

Näyttelijät tekevät vahvaa työtä rooleissaan, olivat he sitten armottomia orjakauppiaita tai itse orjia. Vaikka toisille voi olla liikaa kohtaukset, joilla ei ole muuta tarkoitusta kuin näyttää mitä hahmot tuntevat, onnistuvat ne näiden suoritusten johdosta. Tunnelma on aito.

Elokuvan suurin, ja yksi ainoa, virhe on se, ettei se kykene osoittamaan minkäänlaista ajankulua. Vielä elokuvan lopussakin on helppo uskoa, että Northup on ollut vangittuna korkeintaan vuoden, ei ainakaan kahtatoista. Sekin numero tulee vain elokuvan nimestä. Tämä olisi tehnyt matkasta paljon raskaamman ja kivuliaamman, mikä tekee virheestä vielä suuremman.

12 Years on onnistunut elokuva orjuuden järjettömyydestä, ilman ylidramaattisuutta tai masennusta. Se onnistuu erinomaisesti siinä, mitä yrittääkin tehdä.

Omaa kirjoittamista, tai: Miksi pistän Viikkoraportin hyllylle
Olen muutamaan kertaan jo miettinyt tämän päivityksen hyllyttämistä, mutta olen jättänyt sen tekemättä, koska se tuntui osalta tätä luomaani kokonaisuutta. Miksi sitä nyt erikseen pois ottamaan? Toinen syy oli se, että kyse tosiaan on kirjoitusblogi, joten mielestäni on myös osuvaa, että jaan omia kirjoittamiskokemuksiani. Se myös antaa selvän kuvan siitä, mitä itse olen tehnyt kuluneella viikolla.

Olen, muistaakseni, kerran kysynyt asiasta teiltä, lukijoilta, mutta kukaan ei sen enempää kommentoinut asiaa. (Eikä siinä mitään, ymmärrän hyvin. Tilanne on varmasti sama kuin kirjailijahaastatteluiden aikaan, jolloin annetaan mahdollisuus kysyä kysymyksiä, eikä kukaan, koskaan uskalla kysyä mitään. Koskaan. Me olemme vain suomalaisia.)

Joka tapauksessa tämä tuntui nyt viisaimmalta päätökseltä: aion tästä lähtien jättää julkaisematta viikkoraporttia. Se tarkoittaa sitä, että viikossa tulee olemaan "vain" sen kolme päivitystä.

Tälle on muutamakin syy: Ensimmäinen ja tärkein syy on se, että tämä vie kaikkien eniten aikaa. En tarkoita tällä sitä, että viikkoraportin kirjoittaminen olisi konkreettisesti aikaa vievintä, vaan sitä, että tämä on kirjoitettava aina tiettynä päivänä. Se taas tarkoittaa sitä, että oli minulla mitä tahansa muuta suunnitelmia, töitä, kavereiden kanssa olemista, niin minun on siirrettävä muut sivuun ja käytävä tämän kimppuun. Liian usein, se tarkoittaa sitä, että olen tulossa kirjoittamaan fiktiota ja päädyn kirjoittamaan blogia.

Kaikki muut päivitykset voin kirjoittaa käytännössä koska vaan minulla on aikaa ja fiilistä siihen. Ne voi tehdä vaikka kuukausia etukäteen, mutta on vaikea kirjoittaa etukäteen viikon tapahtumia. Ja vaikka sitä kuinka kirjoittaisi elokuva-arvostelut ennakkoon, niin silti on paljon muuta työstettävää, eikä tämä loppujen lopuksi ole niin nopeaa kuin luulisi.

Toinen syy on se, että minulla alkaa tietyllä tapaa olla sanat lopussa. Miten kuvailen värikkäästi viikon tapahtumia, tuntuu aina vain haastavammalta. Mitä kun asiat alkavat muistuttaa hyvin paljon toisiaan? Miten tuot siihen variaatiota? Jouduin usein pähkäilemään miten oikein tiivistän viikkoni, ja sitten vielä miettimään, onko se lopulta edes niin mielenkiintoista. Jos keskitytään kommentteihin, niin viikkoraporttien kommentit pyörivät eniten juuri elokuvien ympärillä. Se ei herätä keskustelua mitä olen tehnyt, enkä usko, että sen tarvitsisikaan. Viikko on kirjailijan elämässä lyhyt aika.

Niin - minun oli tarkoitus kirjoittaa kolmessa osassa novelliani, mutta käytin ne kaikki kerrat tämän parissa. Minulla on ollut tänään yhdeksän tunnin työvuoro ja muutakin tulisi tehdä. Haluaisin kirjoittaa novelliani, mutta nämä nyt ovat näitä sunnuntaita. Nämä ovat näitä omia valintojani, eihän kukaan muu seuraamistani blogeista pidä tiettyjä päivityspäiviä. Ehkä minäkin hiljalleen irtaudun siitä.

Siksi olen päättänyt laittaa nämä päivitykset jäähylle. En tiedä miten pitkäksi aikaa, joten sanotaan epämääräisesti "toistaiseksi". Hauskaahan tämäkin on ollut, elokuva-arvosteluiden kirjoittaminen ja silloin kun oma viikko on ollut hedelmällinen, niin myös sen kirjoittaminen, mutta ehkä on vain hyvä asia saada lisää vapaa aikaa muulle tekemiselle.

Jollain tavalla tulen varmasti kertomaan vielä omista tekemisistäni, ja kenties myös elokuvista. Ehkä teen jonkin kerran kuukaudessa päivityksen, en tiedä. Siihen asti jatketaan arvosteluilla ja kirjoittamisella ja siitä kirjoittamisesta.

Ja jos tämä tuntuu harmilliselta, niin saa senkin kertoa.

Lisäksi: Kiitos lukijoilleni
Haluan vielä erikseen käyttää tämän ajan ja tilan kiittääkseni kaikkia lukijoitani. On uskomatonta nähdä, miten paljon blogi on saanut "virallisia" lukijoita (yli neljäkymmentä!!) ja miten paljon sivulla käydään erikseen.

Erityinen suosion osoitus menee kaikille faneilleni Atlantin toisella puolen! En valehtele, kun sanon sen olevan käsittämätöntä, miten blogiani on luettu viikossa lähes kolme kertaa enemmän Yhdysvaltojen maaperällä kuin Suomessa! Siis kerta kaikkisesti - wau!

Ilmoittakaa toki itsenne, ja saa myös kommentoida englanniksi, jos se on teille helpompaa! Yes, thank you very much!