Viime vuonna Egmont suomensi kaksi Before Watchmen -albumia, Vartijat Ennen: Koomikko ja Rorshach sekä Silkkiaave ja Minuuttimiehet, jotka molemmat olivat harmillisen epätyydyttäviä teoksia. Uuden sukupolven visiot Vartijoista eivät onnistuneet tuomaan mitään uutta Alan Mooren mestariteokseen, jota oikeutetusti pidetään yhtenä parhaana sarjakuvana. Before Watchmen: Ozymandias / Crimson Corsair on kolmas kokoelma, joka sisältää edellä mainittujen jälkeen yhden osan pituisen tarinan Dollar Billistä. Tämän suomennoksesta ei ole tietoa.
Ozymandiaksen tarina kertaa miehen historian, hänen sanellessa nauhuriin omaa elämänkertaansa. Mukana on muun muassa miksi hänestä tuli mikä hän on ja hänen ajastaan naamioituneena kostajana. Crimson Corsair on kaksi sivua kerrallaan kerrottava sarjakuva, joka "on julkaistu Vartijoiden tapahtumien aikaan". Se mukailee alkuperäisen teoksen lisänä julkaistua merirosvotarinaa miehestä, joka joutuu kohtaamaan kuoleman ja niin paljon enemmän. Viimeinen tarina kertoo Dollar Billin lyhyen tarinan ja sen, miten hänestä tuli pankin palkattu supersankari.
Ozymandiaksen tarina alkaa vakuuttavasti. Tarina kuvaa kiehtovasti tämän neron elämää ja koettelemuksia. Vaikeudet, jotka hän kohtaa koulussa ja muussa elämässä, eivät kykene pysäyttämään poikaa, joka tietää olevan paljon enemmän kuin muut uskovat. Erikoinen taide kannattelee tätä vahvasti. Ozymandias näyttää arjalaiselta puolijumalalta, mikä kuvaa hyvin tätä ylimielistä maailman pelastajaa.
Kumpikin näistä hyvistä puolista lopahtaa viimeistään kolmanteen osaan mennessä. Tarina alkaa muuttua päämäärättömäksi ja käsitellä asioita, jotka eivät kiinnosta Ozymandiaksessa. Tapahtumat eivät muutenkaan tunnu sopivan Vartijoiden rakentamaan hahmoon. Loppupuolisko onkin vain tapahtumia, jotka liittyvät ja eivät liity itse Vartijoiden tarinaa, kunnes kaikki loppuu yhtäkkiä. Taide ei myöskään pysy mukana, sillä vaikka erikoinen luonnos sopisikin Ozymandiakselle, näyttävät muut hahmot todella kauhistuttavilta: Comedian näyttää sokealta albiinomyyrältä ja muut nyt vain näyttävät liian vauvankasvoisilta, jotka ovat kokeneet jonkun kauhistuttavan sairauden lapsena. Kuvat ovat samaten aivan liian isoja ja sivuilla on valtaosa pelkkää tyhjää tilaa.
Crimson Corsair alkaa samaten vakuuttavasti. Tarina on saatu hienosti tiivistettyä niin, että jokaisella kahdella sivulla tapahtuu jotain ja aina päädytään cliffhangeriin. Parhaimmillaan tarina on täydellistä merirosvokauhupulppia suoraan vuosikymmenten takaa. Jokaisen nurkan takana odottaa kauhistuttava käänne, joka ajaa päähenkilömme kohti aina vain pahenevaa tuhoa. Harmillisesti tässäkin käy niin, että mitä pidemmälle päästään, sitä alemmas taso laskee. Lopulta ollaan niin psykedeelisissä tapahtumissa, että mukana on vaikea pysyä. Viimeisissä osissa on jopa unohdettu ottaa päähenkilö mukaan, mikä tuntuu virheenä törkeältä. Taide on vaihtelevan tasokasta, toisinaan se välittää todella hyvin tämän genren, ja toisinaan piirros on liian valtavirta sarjakuvia muistuttavaa, mikä rikkoo tunnelman.
Viimeinen tarina kertoo Dollar Billistä. Täytetarina tuntuu juuri siltä itseltään, eikä se oikein herätä mitään tunnetta. Sen lukee nopeasti läpi tuntematta vihaa tai iloa. Se(kään) ei tuo mitään uutta Vartijoiden universumiin, vaan on vain ylimääräinen tarina jota ei tarvittu. Marvelin elokuva Captain America kertoo huomattavasti paremman tarinan tehdystä sankarista, josta syntyy oikea sankari.
Alan Moore kirosi Before Watchmenin heti siitä kuultuaan, ja mitä enemmän näitä lukee, sitä vahvemmaksi omakin tunne tulee. Alkuperäinen Vartijat on mykistyttävä ja se, että uudet artistit yrittävät luoda näille hahmoille aloitustarinoita, ei vain onnistu nousemaan alkuperäistarinan tasolle Tätä ei kannata lukea, jos ei ole lukenut Vartijoita, mutta jos sen taas on lukenut, jättäisin tämän lukematta.
Jälkikeskustelu - Sisältää lieviä juonipaljastuksia
Mikähän siinä on, että vaikka tietää kirjan olevan mitä luultavammin potaskaa, niin lukee sen silti? En tee näin usein koska kirjoja on miljoonia ja aikaa vain rajatusti, mutta ehkä haluan olla ylioptimistinen Vartijoiden suhteen. Jos tämä nyt olisi hyvä ja jos he olisivat onnistuneet välittämään aiemman tunnelman ja tuomaan jotain uutta.
No joo, eihän siinä niin käynyt. Nyt ainakin tiedän välttää muita osia, en jaksa uskoa niissä olevan enää mitään uutta. Kyllä minä tällekin annan sen kolme pistettä, sillä ei sarjakuva ole mitenkään erityisen huono. Se ei vain... no, niin.
Itsellä töksähti tosiaan Ozymandiaksen synnyintarinassa se, että hän olisi lähtenyt kostamaan mielittynsä kuolemaa. En jotenkin näe, että hän tosiasiassa välittäisi tällä tavalla muista. Mielestäni hänen pitäisi tehdä sitä vain, koska pitää sitä kansalaisvelvollisuutenaan, koska on kaikkia muita ylivertaisempi. Mielestäni alkuperäisteos ei paljasta tätä faktaa, mutta oli syy mikä tahansa, se olisi pitänyt pohjustaa paremmin.
Crimsonin viimeiset ruudut näyttivät kuvia oikeasta feikksarjakuvasta, mikä herätti minussa heti polttavan tunteen päästä lukemaan sitä. Ehkä kuitenkin vähän myöhemmin. Sitä ennen pitäisi lukea Mooren muita teoksia.
Ja tosiaan, Egmont ei ole ilmoittanut suomentavansa näitä, mikä saattaa kertoa siitä, ettei se myynyt toivotusti. Ei olisi suuri häviö, maailmassa kun on paljon parempia sarjakuvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti