keskiviikko 13. elokuuta 2014

Kirjoittamisesta: Loistavan aloitusvirkkeen anatomia

Sisältäen esimerkkejä toimivista aluista ja yleisiä ohjeita, joita seurata

Viime viikolla keskustelimme ensimmäisen virkkeen tärkeydestä ja juttu onkin hyvä lukaista tähän alkuun. Koska nyt olemme tietoisia siitä, että ensimmäinen virke on elintärkeä, niin tämän jutun tehtäväksi jää selvittää se, mikä oikein on hyvä aloitus ja miten sellanen kirjoitetaan.

Maku kysymyksistä voi aina riidellä
Kuten opimme viime jutusta, ei tämäkään juttu ole immuuni makukysymyksille. Toki meillä on tietyt klassikkot, joista kaikki tuntuvat pitävän, mutta muuten kyse on ihan siitä, mistä nyt itse sattuu pitämään. Osa voi pitää jostain ja osa ei, ja aina on se yksi prosentti, joka sanoo päinvastoin kuin muut. Mitään täydellistä aloitusta tuskin siis on, mutta asian voi nähdä myös niin, ettei mikään aloitus ole ilman fanejaan.

Selvää kuitenkin on, että "huonoistakin" lähtökohdista voi saada todella hyviä juttuja. Aina on jotain, mitä kielletään tekemistä, mutta kun on tarpeeksi taitava, niin kaikki ovet ovat avoinna ja näitä sääntöjä voidaan rikkoa mielin määrin. Jos nämä vinkit eivät siis tunnu natsaavan, anna olla. Ne ovat vain yleisiä ohjeita, eivät totuuksia.

Esimerkkejä toimivista aloituksista ja miksi ne toimivat
Paras tapa käsitellä tätä aihetta on käydä esimerkkien kimppuun ja tutkia, mikä toimii ja miksi. Alla listattu omasta kirjahyllystäni nappattuja aloituksia.

Nähtävästi olen niin kutsuttu epäluotettava kertoja, vaikka tietenkin jos uskoo kaiken, mitä kuulee, ansaitsee kaiken, mitä saa.
- Iain Banks / Siirtymä

Banksin aloitus on klassinen esimerkki kiehtovasta aloituksesta. Se herättää monia kysymyksiä, Miksi hän on epäluotettava, ja mitä ansaitsee?, mutta se tekee myös jotain yllättävää kommentoimalla kirjan luonnetta ja sitä, että on tosiaan kertoja tälle tarinalle.

Hän oli tavannut miehen ja nyt hänen suunsa täyttyi verestä.
- Antti Tuomainen - Synkkä niin kuin sydämeni

Tuomaisen vauhdikas aloitus ei anna hetkeäkään armoa. Miten mies liittyy tähän, miksi hänen, kenen, suu täyttyi verestä? Olemme heti kohtauksessa, meillä on syy ja seuraus, joskin epäselviä.

Minulla ei ole koskaan ollut niin sanoakseni itku herkässä.
- Stephen King - 22/11/63

Ei välttämättä uppoa kaikille, mutta minä koen tämän todella kiehtovaksi aloitukseksi. Siinä on kummallisuutta, ikään kuin tarinaa ei voisi aloittaa näin. Sen puheleva sävy kutsuu kuulemaan lisää, miksi tästä puhutaan?

Lapset leikkivät, kun Holston kapusi kohti kuolemaansa.
- Hugh Howey - Siilo

Symboliikkaa ja ristiriitoja, lapset - kuolema. Miksi Holston kapusi kuolemaan, minne hän oli menossa? Miten maailma voi olla rauhallinen tällaisena hetkenä?

Ennen kuin minä ja sotamieli ammumme toisemme, yritän tapani mukaan vähän keventää tunnelmaa.
- Hannu Rajaniemi - Kvanttivaras

Rajaniemi heittää myös suoraan tapahtumien keskelle. Kuka on sotamieli, miksi ammutaan? Kertoo myös hahmosta: kuka keventää tunnelmaa ennen ampumista?

Minä passitin yhden pojan Huntsvillen vankilan kaasukammioon.
- Cormac McCarthy - Menetetty maa

Jälleen ollaan suoraan tapahtumien keskellä, tarinan, jolla on kammottava loppu. Miski hän teki niin?

"Meidän pitäisi lähteä takaisin", Garde hoputti metsän alkaessa pimetä heidän ympärillään.
- George R. R. Martin - Valtaistuinpeli

Missä ollaan ja keitä Garden kanssa on paikalla? Ensi virkkeestä välittyy kiristynyt tunnelma, metsän pimeäminen nähdään pahana asiana.

Tarkemmin sanottuna
Helpointa tässä on huomata kenties se, miten jokainen ensi virke herättää kysymyksiä. Toki näin voidaan väittää jokaisesta virkkeestä, myös niistä iänikuisista ja mieltä turruttavista luontokuvauksista.

Millä on merkitystä, on se, kuinka vahvasti kysymys kannustaa lukemaan lisää, miten paljon lukija haluaa tietää vastauksia: Haluatko tietää miksi kirja alkaa sään kuvauksella, vai sen, miksi kertoja passitti pojan kaasukammioon?

Hyvä virke sisältää koukun, kysymyksen, jonka lukija nielaisee kuin kala syötin ja jonka jälkeen kirjailija voi rauhassa vedellä lukijaa mukanaan. Näitä kaikkia alkuja yhdistää se, että siinä ei tapahdu mitään turhaa. Ei ole mitään ylimääräistä, vaan mennään suoraan asiaan. Tästä on kyse, tästä tarina alkaa, siitä, että kohta on tulossa ampumakohtaus tai kuinka poika viedään teloitettavaksi.

Älä lähde selittelemään mitään turhaa, älä luo tunnelmaa tai maalaile maisemaa ja ihmisten ajatuksia. Tärkeä ja paljon huudeltu ohje on aloita myöhässä. Tällä tarkoitetaan sitä, että aloita tarina mahdollisimman myöhään. Valtaistuinpelin alussa me aloitamme tarinan siinä kohti, kun miehet haluavat jo kääntyä takaisin metsästä. Siinä kohti jännitys alkaa, tunnelma muuttuu tiheäksi ja hahmot alkavat käydä toisiaan vastaan. Ei ole syytä kertoa, miten he sinne menivät tai miksi, kerro siitä hetkestä, kun lukijaa todella kiinnostaa.

Ja jos tästä jokin on tärkeää, tunnelmointi, aiemman selittäminen, niin kerro siitä! Totta kai kerro, mutta älä ensimmäisessä virkkeessä. Sinulle jaetaan vain yksi sellainen, joten käytä se hyödyksi. Kun olet koukuttanut lukijan ensi virkkeessä, niin voit sitten palata taaksepäin rauhallisempaan kohtaan.

Tästä esimerkki:

Mies tökkäsi aseen otsaani vasten ja alkoi laskea.
"Kolme."
Suljin silmäni, kieltäydyin kuulemasta ja olin takaisin autossani ennen kuin kaikki tapahtui. Olin ...

Näitä alkuja näkee aina toisinaan, eikä siinä mitään, ne voivat olla hyvin toimivia. Jos koetaan tärkeäksi kerrata tapahtumia, niin koukutetaan lukija ja varmistutaan siitä, että hän myös lukee tarinan. Sitten voidaankin ja palata alkuun hieman rauhallisimpien kohtausten pariin. Tämän tyyppistä tarinaa ei siis kannata aloittaa aamulla, siitä miten kaikki oli rauhallista, kuinka ei ollut merkkiäkään ongelmista. Aloita siitä, kun jännitys kiristyy.

Koukun ei kuitenkaan tarvitse olla toiminnallinen. Se ei vaadi sitä, että jota kuta uhataan kuolemisella tai on jo kuollut. Tämä ymmärretään usein toimintaelokuvamaiseksi kohtaukseksi, vaikka sellaista ei vaadita. Riittää, että kysymys saa janoamaan lisää. Kingin ja McCarthyn aloitukset sisältävät molemmat koukut, vaikkei niissä tapahdukaan juuri mitään verrattuna esimerkiksi Tuomaisen veriseen alkuun. Kaikki nämä onnistuvat herättämään halua lukea lisää, mikä tekee niistä onnistuneita.

Kysymysten herättäminen onkin yksi tärkeimmistä tehtävistäsi. (Ota kuitenkin huomioon, ettei näistä aloituksista yksiään esitä suoraa kysymystä, ne tulevat tekstin sisällöstä.)

Yksi tärkeimmistä asioista huomata on se, miten jokainen näistä aloituksista ottaa hahmon heti huomioon. Mitä nopeammin hahmo on esillä, sen parempi. Lukija tarvitsee jonkun jota seurata ja johon kiintyä. Tämän(kin) takia luontokuvaukset eivät ole toimivia. Oli se sitten minäkertoja tai ulkoinen, on näissä jokaisessa mainittu hahmosta, jota seuraamme. Niissä ei vielä kunnolla selviä kenestä ja minkälaisesta ihmisestä on kyse, mutta se ei olekaan vielä ensi virkkeen tehtävä (onhan kyse vain yhdestä virkkeestä). Se riittää, että meillä on heti joku jota seurata ja johon ankkuroitua.

Alussa on hyvä olla jonkinlaista toimintaa, vaikkei tälläkään tarkoiteta välttämättä takaa-ajokohtausta tai taistelua (vaikka ne ovatkin erinomaisia huomion herättäjiä). Toiminta onkin usein käännetty tarpeeksi saada tarinaan liikettä. Ensimmäisessä on siis tapahduttava jotain. Pysähtynyt kuvailu ei riitä, vaan jonkun on tehtävä jotakin.

Oma osansa on dialogi, jota pidetään myös hyvänä aloituksena (ja joka lasketaan usein toiminnaksi). Keskustelevat hahmot varmasti tekevät jotain.

Tämän kaiken lisäksi jos onnistut vielä olemaan yllättävä ja keksimään jotain uutta ja kiehtovaa, niin sitten sinulla on lukija pauloissasi.

Kolikon kääntöpuoli
Niin, nämä tosiaankin ovat makuasioita. Kenties et pitänyt valitsemistani aloituksista tai sitten jotkut tyylit eivät vain toimi sinulle. Osa halveksii toiminnallisia aloituksia, vaikka niissä tapauksissa voi olla kyse myös toteutuksesta. Toiminnallisessa aloituksessa on tärkeää antaa lukijalle tarpeeksi vihjeitä mitä tapahtuu. Jos heti ensi riviltä hypätään tulitaisteluun tai kiivaan keskustelun keskelle, niin lukija on aivan varmasti pyörällään päästä, ja tämä jos joku on suuri virhe.

Mitä nyt?
Paras tapa oppia tästä lisää on mennä ja lukea mahdollisimman monta aloitusvirkettä. Varsinkin jos taitaa englanninkielen, niin kannattaa googlettaa "X parasta aloitusta" -listoja. Toinen on perinteisempi, ja jota ehdotin jo viimeksi: mene ja lue oman kirjahyllysi kirjat, sitten kirjaston ja kirjakaupan. Mitkä aloitukset saavat sinut lukemaan pidemmälle, missä on onnistuttu ja missä ei?

Aloitusvirkkeitä tutkimalla onnistut näkemään mahdollisimman monta hyvää, ja huonoa, aloitusta, joita voit itse tutkia ja analysoida, mutta myös etsiäksesi omaa makua ja tyyliäsi. Mitkä herättävät sinussa eniten tunnetta?

Sitten tullaan perinteisen tehtävän äärelle: kirjoita. Tästä lähdin kun kirjoitat tekstin, pidä huolta, että kiinnität ensimmäiseen virkkeeseen erityishuomiota. Itse olen kirjoittanut lyhyitä harjoitustekstejä ja pidän aina huolta, että ensimmäinen virke on kiehtova. Voit keksiä itse näitä tarinan aloituksia ja kirjoittaa niitä hetken aikaa, kunnes lopetat ja aloitat uuden. Harjoittele tehokasta aloittamista.

Ja vielä viimeinen sana
Ensimmäinen virke ei tarvitse olla se, jonka kirjoitat ensin. Moni kirjailija kertoo hiovansa alun vasta kun muu kirja on kirjoitettu. Älä siis keskeytä kirjoittamista kokonaan vain, koska et löydä sitä täydellistä aloitusta. Hio ja viilaa sitä sitten, kun on sen aika.

Ja ennen kaikkea muista, että kyse on vain yhdestä virkkeestä. Se voi parantaa kirjasi voimaa huomattavasti, mutta kukaan ei arvostele tarinaa ensi virkkeen perusteella. Tuskin sitä edes lopussa muistaa, oli se miten hyvä tahansa. Kirjoita hyvä tarina, älä vain hyvää virkettä. Muista, että hyvä tarinan aloitus kattaa ensimmäisen virkkeen, mutta myös ensimmäisen kappaleen, sivun ja luvun. Yksi onnistuminen ei riitä, auttoi se muussa miten paljon tahansa.

6 kommenttia:

  1. Tässä oli paljon tutun kuuloista asiaa. Tuo protagonisti mahdollisimman varhaisessa vaiheessa mukaan. Aloita hieman keskeltä. Hyviä neuvoja tosin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, yritin kerätä niitä varmoiksi todettuja asioita ylös. Tämä on kuitenkin aiheena hieman hankalampi, koska mikä tahansa voi toimia. Aloituksia on niin paljon ja jopa yksittäisillä sanoilla on merkitystä. On paljon hyviä alkuja, joita imitoivat alut taas ikävystyttävät. Tämä on niitä aiheita, joissa jokainen on oma tapauksensa, varsinkin jos ajatellaan pidemmälle (esimerkiksi sitä, miten alku toimii loppuun suhteutettuna, lupaako se oikeita asioita ja niin edelleen).

      Poista
    2. Siis tarkoitin, että paljon samoja asioita täällä oli kuin omassa oppaassani: http://haaveenakirjailijanura.blogspot.fi/2014/07/kirjoittamisesta-osa-4-luvut-1-2.html

      Poista
    3. Aaah! Katsos, totta ! En ollutkaan ehtinyt kuin silmäillä postaustasi, mutta olihan siellä vähän samaa. Tästä tekstistä piti tulla paljon pidempi, mutta tajusin nopeasti, että aloin puhumaan aloituksesta, en ensimmäisestä virkkeestä. Se pitää vielä käsitellä erikseen.

      Poista
    4. Joo, hauska huomata, että samoista asioista puhutaan, vaikka et ole edes lukenut blogiani. :3 Nyt ollaan universaalien asioiden äärellä.

      Poista